Sh** happens – kahvinpesulla
Reading Time: 2 minutesLauantaina 5.30 Soi kello ja painoin silmät hetkeksi kiinni. 6.20 Aamukahvilla kaurapuuron kimpussa ja huomasin odottavani innoissani tammikuista ompelulauantaita Kuopiossa. 6.30 Koppasin mukaan mukillisen kahvia, pukupussin, repun, kameralaukun ja ompelupakin. Joo, tiedän kantaja ois’ kiva. 😉 6.31 Aukaisin ulko-oven ja astuin portaille. 6.31.05 Löysin itseni istumasta alimmalta portailta hölmistyneenä. Sh** happens! 6.31.10 Katsoin, kuinka juuri keitetty kahvini värjäsi lumen ja pukupussin, jossa majaili viittä vaille valmis jakkuni 6.35 Koppasin tavarat autoon ja ravistelin pahimmat kahvit pois. ——- 8:50 Saavuin itseäni sadatellen luokkaan, aukaisin pukupussin ja ilman nousi viekoitteleva kahvintuoksu. 9:55 Totesin, että jakku oli saanut täydellisen kahvipesun. Kahvipesulla 9.17 Lilluttelin jakkua vedessä ja toivoin, että kyllä minä…
Pikavisiitillä ja jakkukansalle vinkki
Reading Time: < 1 minuteSelkeästi alkaa opintovapaan loppu jo häämöttää ja ajatukset askarrella töihin paluussa. Piipahdin tänään töissä jutustelemassa mukavia ja samalla tuli testattua myös uutukaista mekko- ja jakkuyhdistelmää. Stailasin asun punertavilla asusteilla (huivi, sukkahousut ja rannerengas), jotka toistavat kankaan ruutukuvion punaista väriä. Molemmat sekä jakku että mekko on itse omille mitoille kaavoitettu ja itse ommeltu. Ranskalaisen palapelivuston harmaa Vinkkinä, mikäli et halua juoksuttaa villakankaista jakkuasi pesulassa viikon välein, kannattaa käyttää huivia niskan ja jakun kauluksen välissä. Huivi kerää meikit itseensä ja on huomattavasti halvempi ja helpompi pestävä kuin kemiallisen pesun vaativa jakku. Lisäksi itse tykkään heittää villakankaiset vaatteet ulos terassille häpeämään käytön jälkeen, niin pysyvät raikkaampina ja puhtaimpina…
Tukikangasta ja jouhista irtoliinaa
Reading Time: 2 minutesTällä viikolla olemme puntaroineet tukemista tahoillamme: Komeampi osapuoli kuikuili auton helmojen alle Migillä ja minä pohdin jakun käänteitä. Arvatkaas kumman tuli halvemmaksi?Liituraidan tukemiseen käytän kolmea erilaista tukikangasta: liimattavaa ja kiinniommeltavia. Jakussa tukikankaat kiinnitin liimaprässillä taka- ja etukappaleisiin sekä hihaan. Kaikki tukikankaat kiinnitin niin, että ne ulottuvat myös sauma- ja käännevaroihin. Liimattavan tukikankaani kiinnitin asetuksilla, joita voin käyttää kotonakin samoille materiaaleille eli kymmenen sekuntin painaminen silitysraudalla, joka on asetettu ”kahden pisteen” -lämpötilalle. Jakun takakappaleiden tukeminen Takakappaleen tukeminen Takakappaleisiin tukikangas tuli yksinkertaisena sekä hartioihin että helmaan. Helman tukikangas on kiinnitetty niin, että se on noin sentin taiteviivan yläpuolella. Hartioilla on huomattava, että olkapään ja niskan kohdalle lisättiin vielä toinen…
Nutturoita ja liituraitaa
Reading Time: 2 minutes”Sillä on nuttura niin tiukalla, etteihän siihen uskalla koskea”: lausahti komeampi osapuoli puhelimessa siskolleen silloin, kun olimme vielä vain työkavereita yli kymmenen vuotta sitten. Nutturani on kuulemma löysentynyt vuosien saatossa mutta edelleen osaan halutessani tiukkapipoilla, joten liituraita vain viimeistelee imagoni tai jotain. Liituraidasta ja gangstereista Liituraita (engl. pinestripe) Liituraitaa klassisempaa pukukuosia saa hakemalla hakea, kenties harmaa (ns. sharkskin). Liituraidan historia näyttäisi olevan siinä mielessä mielenkiintoinen, että syntytarinoita on ainakin kaksi erilaista. Yhteistä tarinoille on se, että tiettävästi liituraita näki päivänvalon ensi kertaa 1800-luvun Isossa-Britanniassa. Ensimmäisen tarinan mukaan kuninkaan pankkiirit pukeutuivat liituraitaan, ja jokaisella pankilla oli oma raitakuosinsa sekä värityksensä. Toisen kertomuksen mukaan raidat lainattiin purjehduslaivojen merimiesten työasuista.…
Kurvikasta vartaloa ja miehen unelmia
Reading Time: 3 minutes”En minä noista vaatteista ymmärrä, mutta naisista sitäkin enemmän”: lausahti komeampi osapuoli, kun tuskailin kurvikasta vartaloa esittävän kuvan kanssa. Toden totta naisesta on moneksi, päärynäksi, omenaksi, tiimalasiksi, timantiksi, lusikaksi, ovaaliksi ja suoran(toiminnan) joukoiksi, miehistä vain normaaleiksi, tukeviksi ja (isä)vatsaisiksi. Ompeluoppilaan siunaus ja kirous on, että piirrän omat muotoni kaavapaperille harjoitustyö harjoitustyön jälkeen viikoittain. Kun teen vaatteeni omien mittojeni mukaisesti, minulla on harvoin tarvetta pohtia sitä, että istuvatko vaatteeni, ne yleensä istuvat ja samalla tulen ohittaneeksi myös pahimman tyylimokan – huonosti istuvat vaatteet. Kuitenkin päärynöissä ja omenoissa on totta toinen puoli, tietyt mallit ja leikkaukset imartelevat tietynlaista vartaloa ja tuovat parhaan esille, toiset taas piilottavat vartalon tiettyjä piirteitä.…
Työpuvuston sydän
Reading Time: 3 minutesOlen tässä pohtinut, kuinka tämän blogin rakentaisin. Tähän on kait’ jokin sapluuna ja rutiini luotava, muutoin käy kirjoittaminen työlääksi, raskaaksi ja loppuu vielä kokonaan. Loppuminen ei taitaisi loppujen lopuksi palvella ketään ainakaan ennen kuin on aloitettu. Siis pohdimme tässä sohvan nurkassa eräänä iltana, että miten. Kuukausi yhtä väriä, yhtä kangasta ja yhtä projektia on järkyttävän paljon, mutta toisaalta niin vähän, sillä edellistä jakkua väkersin kaksi kuukautta. Ja kaiken lisäksi tammikuussa on vielä viisi sunnuntaita; ihan noin valtavasti en taida minäkään jakuista tykätä, vaikka tykkäänkin paljon. Sohvan nurkassa kahvitellut parisuhteen komeampi osapuoli heitti, että historia ois’ kiva. Itse tuumailin kangasta, kuosittelua, mallianalyysiä, rakennekuvia, ompelujärjestystä, leikkaamista, ompelua ja kaiken…