Terveisiä Italiasta
Olen lomaillut ja kuvaillut kuluneen viikon Amalfin rannikolla Positanossa. Vaikka tässä nyt lomalla ollaan, niin ei koira karvoistaan pääse. Kuvaamisen ohessa kävin tutustumassa Positanon johtavaan pellavavaatevalmistajaan Mastro Modaan. Neljän veljeksen 80-luvulla perustamalla Mastro Modalla on ompelimon lisäksi oma liike Positanossa. Tuotemerkkiä viedään ympäri maailmaa muun muassa Uruguaihin ja Amerikkaan. Pääsosin tuotteiden myynti tapahtuu alan messuilla, esimerkiksi Pariisissa, joissa kauppojen sisäänostajat tekevät hankintojaan. Maestro itse Muotia Positanosta Mastro kesä ’17 Itse Mastro Modan kuvaa tyyliään nuorekkaaksi, innovatiiviseksi ja elegantiksi. Toisaalta tyyliä voi kuvailla myös hipahtavaksi ranta -ja kesätyyliksi. Mielestäni kauneimmissa malleissa kangas oli leikattu vinoon, jolloin pellava laskeutui kauniista eikä pönöttänyt. We decided to create a fashion that knows how to express…
Kädentaito-messut 2017 viisi parasta
Koruja hopealusikoista Karjalanpiirakat korviin ja menoksi Puiset solmukkeet Pienoismallit Taiderobotti
Piti pääsiäinen, Siitinselkä ja neuloosi
Kaupallisessa yhteistyössä Gaudeamuksen kanssa. Oli taas sellainen, piti pääsiäinen. Piti kirjoittaa diplomityötä, mutta koneen virtapiuha lakkasi lataamasta. Piti muuten suunnata ensimmäiselle lenkille, mutta toista viikkoa vanha flunssan poikanen suositteli sisätiloissa pysymistä. Ois kait pitänyt olla vaaka-asennossa mutta en kyennyt. En tiedä, onko muilla käsityöimmeisillä ongelmia, kun pitäisi vain makoilla. Järki toki sanoi sen verran, että ompelun voin unohtaa, sillä tahmeat aivoni eivät juokse. Ei onnistu nyt ”kymmenesosa puolikkaasta rinnanympäryksestä” tai muutkaan murtolaskut, joten jätin näytön valmistelun tulevaisuuteen. Siitinselkä Hetken herkuttelin lukemalla savolaisista, saamelaisista ja Siitinselästä. Sanaiset kansiot* johdatteli flunssaisen suomen kielen syntyhistorian saloihin ja sattumuksiin. On se vaan hienoa, kuinka metsäläiskansan suomen kieli on löytänyt tiensä yhdeksi Euroopan…
PaaPiita ja yrittäjyysviikkoa
Hänellä on hyvin inspiroitava tarina kerrottavaksi. Hän aloitti yritystoimintansa käytännössä oman blogin kautta. Hän oli kiinnostunut suunnittelusta ja kankaista ja aloitti blogin pitämisen harrastuksena. Blogi sai niin paljon huomiota, että hän rohkaistui käynnistämään oman yrityksen. Nyt hän työllistää neljästä viiteen ihmistä, liikevaihto on yli miljoona euroa ja kolme neljäsosaa liikevaihdosta tulee ulkomailta. Toimintaa pyöritetään Kokkolasta, alusti Suomen Yrittäjien Järjestöpäällikkö Joona Mikkilä maanantaina yrittäjyysviikon aluksi. Ompelevana teekkarina tunsin salaista ylpeyttä siitä, että PaaPiin perustajan Anniina Isokankaan tarina nousi esille Lappeenrannan teknillisen yliopiston yrittäjyysviikolla. Ei ehkä se ensimmäinen paikka, missä olettaisi PaaPiihin törmäävänsä. Yrittäjyysviikolla PaaPii oli esillä, koska Anniina Isokangas valittiin viime vuoden 2016 Nuoreksi yrittäjäksi. Nuoreksi yrittäjäksi valintaa edesauttoivat ansiot muun…
Yrittäjyysviikon stailausta
Toimivan vaatekaapin ensimmäinen koetinkivi on tulevalla viikolla, kun suuntaan kotiyliopiston yrittäjyysviikolle Lappeenrantaan. Luvassa on yrittäjyyden visioita, yrittäjyyttä opetuksessa ja yrittäjämäistä yliopistoa. Itse olen siellä hieman ”viranpuolesta” mutta kuitenkin opiskelijan roolissa. Haasteenani oli, kuinka stailata liike-elämän kiemuroihin tehty puvusto opiskelijamaiseksi. Päätin luottaa farkkuihin ja kaapista löytyneisiin kauluspaitoihin, jotka tuovat väriä muutoin vakavamieliseen puvustukseen. Ajatuksenani oli, että kymmenellä palasella tästä selvitään mukaan lukien korut. Matkaan junalla, joten tavaroiden on mahduttava kaikkine tykötarpeineen mukana kulkevaan matkalaukkuun. Tällä viikolla onkin ompelu hieman sivuroolissa, mutta nautitaan nyt välistä työn tuloksista. Leikkuupöydällä Jatkettiin valmistautumista näyttöön ja piirtelin peruskaavoja jakkua ja housuja varten. Tällä viikolla pitäisi sitten, jossain välissä taikoa ne rakennekuvat ja ompelujärjestys. Tuttuun tapaan,…
Kirjoitanko vai ompelenko?
Se ois’ taas se aika vuodesta, kun osoitetaan oma osaaminen ja kädet hikoavat. Havaittavissa on myös eräänlaista sijaistoimintaa. Järjestelen paikkoja huushollissa ja suoristan maton hapsut. Diplomityön stilisointikin kuulostaa houkuttelevalta. Kirjoitanko yrittäjyyskasvatuksesta vai ompelenko? Ompelenko vai kirjoitanko? On siis hetki, kun osoitetaan osaaminen osana vaatetusalan ammattitutkintoa. Huhti-toukokuun näyttönä on jakun ja housujen valmistaminen asiakkaalle. Ihan alkeista siis lähdetään. Peruskaava, josta kuositellaan asiakkaan haluama malli ja tehdään sitten kaavat saumanvaroineen. Tehdään ompelujärjestys ja tekniikkakuvat. Ommellaan koevaate, sovitetaan ja muutetaan kaavoja tarvittaessa. Leikataan päällis- ja vuorikankaat, liimataan tukikankaat. Ommellaan millintarkasti. Toukokuun viimeisellä viikolla on sitten deadline. Kuten näkyy, tänään en ommellut enkä kirjoittanut, vaan harrastin piirtämistä. Oheistettuna on tunnelmakuva työn alla olevasta malleista.…
Suklaanruskea talvitakki
Maaliskuun projekti valmistui tänään. Ihan omalla designilla, omilla kaavoilla ja itse ommellen. Suklaisessa takissa on itse asiassa sama kaava kuin helmikuun harmaassa viettelyksessä. Ruskea luo vakavan vaikutelman herkullisuudestaan huolimatta 😉. (Kuva: Juha Koivistoinen) Haaveilin alun perin nilkkapituista takkia, mutta vuosia sitten ostettu villakangas asetti oman rajoituksensa. Pituus jäi hieman polven alle, kiinnitys näytti paremmalla yhdellä napilla ja takin taakse tarvittiin tamppi. Tamppi on sekä osa designia että kätevä tapaa piilottaa keskitakakappaleen vyötärösauma. Sauman tarvitsin, jotta sain kankaan hyödynnettyä parhaiten. Lisäksi takissa on tikkikankaasta valmistettu irtovuori. Talvitakki edestä (Kuva: Juha Koivistoinen) Talvitakki takaa (Kuva: Juha Koivistoinen) Kaksin aina kaunihimpi (Kuvat: Juha Koivistoinen) Ruskeasta väristä Herkuttelemaan houkutteleva suklaanruskea tuo olemukseen rentoutta ja ylellisyyttä olematta…
