Koneneulonnan salat: Uuden taidon opettelua ja kuosin suunnittelua
Otetaas pitkästä aikaa ihan käsityöaiheinen postaus. Olen hiljalleen, tai siis keväästä lähtien, opetellut uutta taitoa, joka oikeastaan kuuluu sarjaan, jota en edes tiennyt tarvitsevani eikä ollut edes sillä kuuluisalla tekemättömien töiden listalla. Olen nyt muutaman kerran käynyt opettelemassa koneneulonnan saloja Haminassa ihan harrastusmielessä. Tavallaan olisin mennä paikallisen seutuopiston kursseille oppimaan saman, mutta koen, että sivutoimisena ompeluopettajana kollegan kurssille osallistuminen tuntuisi hieman oudolta kenties meistä molemmista.
Lisäksi ammatillisten tutkinnon osien tekeminen keskittyy ammattitaidon hankintaan eli saan laajemmat tiedot ja taidot kuin vain tekemällä opettajan ohjauksessa itselleen sen yhden villapaidan. Neulonnan koulutuksessa ensimmäinen kotitehtävä oli neuloa asuste kesän aikana käsin, tein hatun (https://www.kaavoihinkangistumatta.louhiatar.fi/diy-ohjeet-ja-kaavat/diy/vintage-henkinen-lierihattu-kotitekoisesti-naiselle/).
Ensiaskeleet koneneulonnassa
Täytyy kyllä sanoa, että ihan noviisina, kun lähdin tähän touhuun, niin ensimmäisellä kerralla, kun opettajalta piti kysyä kaikki, niin nöyräksi pisti.
Täytyy kyllä sanoa, että ihan noviisina, kun lähdin tähän touhuun, niin ensimmäisellä kerralla, kun opettajalta piti kysyä kaikki, niin nöyräksi pisti. En ollut koskaan ennen käyttänyt neulekonetta, enkä sellaista omistanut vielä ensimmäisellä kokoontumiskerralla. Nyt alkaa jo hiljalleen onnistua silmukoiden luominen ja sen lisäksi alkaa kuulla jo koneen äänestä, milloin jokin on pielessä ja osaa pysäyttää kelkan ajoissa ennen kuin neulekatastrofi on valmis – lue: lanka poikki ja neulos sylissä. Mikään ei riemastuta niin paljon kuin 192 silmukan poimiminen koneen läppäneuloille takaisin sekä satunnaisten karkureiden metsästäminen sen seitsemännen rivin päästä.
Toinen kotitehtävä oli neuloa koneella itse suunniteltu asuste itse suunnitellulla kuosilla. Tämä on ehkä nyt koneneulonnan luvatussa maassa se suurin yllätys, johon en ollut varautunut: pääsen/joudu suunnittelemaan omat kuosit. En oikeastaan koskaan ole ollut niitä ihmisiä, jotka intoutuvat jostain kuosista ihan ylettömästi tai että olisin halunnut suunnitella niitä pienestä pitäen enkä kyllä sen puoleen ole suunnitellut vaatteitakaan. Kai sitä on sitten vain sellainen Pertti-perusinsinööri, että menen enemmänkin tekniikka kuin luovuus edellä.
Oman kuosin suunnittelu
Usein pohdin kyllä sitä, mihin käyttötarkoitukseen tuote tulee ja toimiiko se. Nykyään pyrin olemaan myös aika tarkka siitä, että tänne blogiin ja @ominmitoin-tilille tulevat kuvat sopivat uudistuneeseen brändi-ilmeeseemme niin värinsä kuin tuotteidensakin puolesta. Lisäksi toki tuotteet, joita meillä tehdään, tulee olla myös ihan käytettäviä. Mielestäni mitään turhaan ei kannata valmistaa tai ostaa blogin tai somejulkaisujen takia. Tämä siis rajasi toisen kotitehtävän värimaailman siniseksi.
Oman kuosin tuottaminen tuotti päänvaivaa, sillä miehelle tarkoitettuun tuotteeseen eivät kukat ja hempeät kuviot istu. Lisäksi meidän nostalgiahenkinen tyyli lähes vaatii rinnalleen jotain vanhaa uudella twistillä. Niinpä istuin pari iltaa piirrellen vanhoja kuvioita neulesuunnittelupohjaan, pohdiskellen, mikä näyttäisi hyvältä ja niistä saisi rakenneltua. Schvindtin (1992) vuoden 1895 tienoilla keräämät ja julkaisemat reunaluotokset, pienet ja suuret kananvarpaat, pienet kananvarpaat yhdessä tikkausten tai hienojen koukkupolvien kanssa löysivät tiensä paperille.
Mutta mikään ei oikein resonoinut tai tuntunut omalta, kunnes nostin katseeni paperista ja kävin hakemassa kahvia. Sattumalta vilkaisin hahmotelmiani ylösalaisin ja silmiini sattui tämä ihana sydänkuvio, jossa yhdistyvät linnunsilmät, joilla on kananvarpaat päässä, ja pari riviä hienoja koukkupolvia muodostaen aika sydämellisen kuosin.
Seuraavaksi opettelin, kuinka sain ohjelmoitua itse tekemäni kuvion koneeseen, ja parin harjoitusyrityksen jälkeen kuvio asettui kohdilleen ja näytti samalta kuin luonnoksessani. Testattuani ensin jätelangoilla, tein lopullisen mallitilkun koneen ohjekirjan mukaisesti valitulla langalla. Eikö ole jännä, miten langan ja värin vaihtaminen tuo kuosiin oman tyylinsä. Lopuksi vielä tarkistin Googlen kuvahaulla, ettei samaa kuosia tule vastaan. Kun hakuni ei tuottanut tulosta, päädyin siihen, että tämä on omani. Mikäli mielit käyttää kuosia kaupalliseen toimintaan, tarvitset Omin mitoin -lisenssin.
Toisaalta nyt on sellainen fiilis, että oman kuosin tekeminen tavallaan antaa vaatteiden ja sisustustekstiilien tekemiseen ihan erilaisen vapauden, kun en ole riippuvainen toisten tulkinnoista ja voin tehdä omani. Millaisen kuosin sinä haluaisit tehdä?
Lähde:
Schvindt, T. (1992). Ompelu- ja nauhakoristeita (3. painos). SKS.