Helppo ompeluohje: Melkein mallimestarin silityskinkku ja -makkara (ilmainen PDF-kaava)
Katsoin juuri, että edellisestä postauksesta on kulunut lukematon määrä päiviä, tarkalleen ottaen 528 päivää – lähemmäksi puolitoista vuotta. Viimeisen postauksen päivä on hyvinkin yhtenevä sen kanssa, kun aloitin matkani kohti mallimestarin -tutkintoa. Hieman on ollut työläs ja aikaa vievä harjoitus, eikä ole vieläkään valmis ehkä toukokuussa jos sittenkään.
Matkalla mallimestariksi, ehkä
Kun tätä tutkintoa on vääntänyt päivätyön ohessa ja viime syksyllä vielä Pop-upiin vaatteita ommellen sekä Seutuopistossa opettaen, ei jäänyt aikaa enää omalle harrastuneisuudelle. Huolimatta työteliäistä kuukausista, en vaihtaisi päiväkään pois ja kiitollinenkin olen erinäisiltä ihmiseltä saamastani luottamuksesta. Ajoittaisesta väsymyksestä ja turhautumisesta huolimatta olen oppinut paljon, siitä kuinka kaavoitetaan, ja mitä ne asiakkaat ja opettaja arvostavat. Ja päivä päivältä arvostan enemmän sitä, että on oikea palkkatyö, joka mahdollistaa tämän harrastamisen – olisi muutoin rahat tiukassa ja burnout ovella etenkin nyt koronakeväänä.
Onneksi nyt sitten keväällä on ollut aikaa hengähtää, keskittyä näytön kaavoittamiseen ja mallikappaleiden ompeluun. Hieman on jäänyt aikaa myös aprikoida että mitähän sitä sitten tekisi, kun on oikeasti aikuinen. Sitäkin voi sitten tietysti pohtia, että milloin on nainen ’Aikuinen nainen’ vai onko koskaan. Onneksi olen kuitenkin vielä hetken lähempänä neljääkymmentä kuin viittäkymmentä.
Voi olla nyt, että liiketoiminta-ajatukset jätän hetkeksi rauhaan ja palvelut tuotteistamatta. Teen vain niitä asioista, jotka tuntuvat kivoilta sekä itselle tärkeiltä ja voimaannuttaville. Asioita, jotka saavat hymyilemään ja hyvälle mielelle. Poikkeuksena on tietysti tuo näyttö, joka ei juuri nyt hymyilytä, ärsyttää vain.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja käyttötarkoitusta
Sen verran piti ensimmäisen etäviikon kunniaksi omaa hymyä hakea, että ompelin silityskinkun ja -rullan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä räätälinkinkku (tailor’s ham), räätälin äiti (tailor’s mom), silityskinkku ja kaikkein neutraalein lienee silitystyyny. Silityskinkku on sellainen silitysintoisen unelma kilke, jolla saa reunat kauniisti kaartumaan, silloinkin kun kangas on aiheesta eri mieltä.
Tyynyn päätä vasten on hyvä prässätä pääntiet ja istuvat kaulukset sekä kiinnittää pienet kappaleet silittämistä varten. Silityskinkua vasten on hyvä silittää muotolaskokset ja prässätä istutettavan hihanpyöriö. Rullalla voi puolestaan silitellä saumanvarat auki ilman, että saumanvarat tulevat näkyviin oikealle puolelle erityisesti hihoissa.
Omin mitoin™ -kaavat
Osana näyttö on tuotteistava jotakin ja tehtävä markkinointiviestintää, siitäpä sain oivan tekosyyn kirjoittamiselle. Nyt on sitten vuorossa ensimmäinen Omin mitoin™ -kaavan julkaisu, ollos’ hyvä. Ensimmäisenä tulee silityskinkku (linkki ladattavaan PDF-kaavaan) ja silitysrulla (linkki ladattavaan PDF-kaavaan). Nämä ilmaiset kaavat tulevat sitten perävalotakuulla ja hieman erilaisina, kun on tähän asti totuttu.
Eli kaavoissa on mukana saumanvarat. Sentin saumanvaroista onkin hyvä tarkistaa, että kaava tulostuu oikeassa koossa (viivojen väli). Silityskinkun kaavan saat kokonaisena, jos sinulla on mahdollisuus tulostaa se A3:na, jos ei niin sitten tulostuu neljä A4:sta, jotka sitten liimataan yhteen.
Materiaalit
Sekä rullan, että kinkun toinen puoli on paksua puuvillakangasta ja toinen puoli on villaa. Tämä siksi, että puuvilla vasten voi käyttää korkeampia lämpötiloja kun villaa vasten ja näin ne soveltuvat eri materiaaleille. Täytteeksi molempiin laitoin ”marsun alusia” eli puulastuja suoraan kaupasta. Alkuperäisissä tyynyissä on täytteenä ollut sahanpurua tai villakankaan palasia.
Mainittakoon, että alkujaan kinkuissa on ollut tasku puuvillapuolella, jotta kinkun on voinut ottaa käteen. Tämä onkin ollut varsin soveltuvaa räätäleille, kun heidän on tarvinnut käyttää vain villapuolta villakankaisten takkien prässäämiseen ja höyryttämiseen. Itse halusin, että voin käyttää myös puuvillaista puolta ja jätin siksi taskun pois siitä kun jäisi ikävä jälki silitettävään tai prässättävään vaatteeseen.
Helppo ompeluohje silitystyynyille
Ompelu on helppoa, ommellaan reunat 2,5 pituisella tikillä. Muistetaan jättää täyttöaukko toiseen päähän. Täytetään tyyny puruilla ja suljetaan aukko käsin. Varsinkin kinkkuun on laitettava täytettä tiukasta ja niin paljon kuin mahtuu, että siitä tulee kova ja sileä. Mitä vähemmän on ryppyjä silitystyynyssä, sitä vähemmän niitä silitettävässä/prässättävässä vaatteessa ja lopputulos on ammattimaisempi. Näihin molempiin silitystyynyihin puulastuja meni yhteensä desiä vaille kilo.
Ladattavat pdf-kaavat
Linkki ladattavaan silityskinkun PDF-kaavaan.
Linkki ladattavaan silitysrullan PDF-kaavaan.
Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä Facebookissa KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi. Kaavojen lanseeraukset löydät Instagrammista KLIK.
6 Comments
Annukka
Kiitos kinkun kaavasta ja ohjeesta! Monet kerrat olen manaillut, että pitäisi olla jokin tällainen. Kohta on:)
Heidi Salokangas - Kaavoihin kangistumatta -blogi
Ihana kuulla, että otat silityskinkun kaavan tuli tarpeeseen. Itse huomasin, että kun käytön oppii, niin ei osaa olla enää ilman. 😉
Cii
Nonnii! Nyt on kinkku valmis, jes! Niin kauan haaveilu, joten kiitos kaavasta, joku päivä sitten pötkylän teko.
Heidi Salokangas - Kaavoihin kangistumatta -blogi
Kommenttisi jäi jotenkin pimentoon pahoitteluni. Ihanaa, että sait kinkun valmiiksi. Joko olet päässyt testaamaan?
Wiktoriina
Hei!
Kiitos kaavoista. Olen vasta siinä vaiheessa, että materiaalit on hankittu ja kaavat tulostettu. Vähän poikkesin ohjeistasi, ihan blondilogiikka käyttäen. Ostin silityslaudan päällisen (maksoin 6 euroa). Ajatus oli se, että kun silityslaudan päällinen kestää kuumaa, käy se tähänkin hommaan, eikä erillistä lämpöä kestävää kangasta tarvita. Silityslaudan päällisessä on päällä puuvillakangas ja joku vähän vanun näköinen kangas, joka kestää kuumaa. Voihan olla, että ”ideani” on huono, mutta voi toimiakin..?
Heidi Salokangas - Kaavoihin kangistumatta -blogi
Ihanaa Wiktroriina, kuulostaa tosi hyvälle idealle, eipä tullut edes mieleeni 🙂 Onnea projektiin!