Käsityön täyteinen viikonloppu: Neulekoneen huolto ja muut projektit

Kaupallinen yhteistyö @pfaff_suomi kanssa. Rakas päiväkirja! Nyt oli kyllä ihana käsityön täyteinen viikonloppu. Perjantai-iltana sain uuden rakkauden jälleen heräteltyä henkiin. Onnistuin jotakuinkin purkamaan ja kokoamaan neulekoneen ylä- ja alatason, kaikki neljäsataa neulaa pääsivät pesuun ja kelkatkin sain puhdistettua ihan kotikonstein. Lauantaina olikin jännä päivä, kun piti yhdistää ensimmäistä kertaa ikinä ylä- ja alataso. Pienen keräilyn jälkeen kaikki napsahtikin hyvin kohdilleen ja ensimmäinen omalla koneella neulottu 1×1 resori onnistui ilman voimasanoja.

Tosiaan näin helppoa lähestymistä en tähän odottanut, sillä meille “uutta vastaavana” myyty neulekone vaati heti saavuttuaan muutakin kuin myyjän ounasteleman huopasalon vaihdon. Ilmeisesti ylätason kelkka oli päässyt tipahtamaan lattialle ja vääntynyt siinä rytäkässä, joten lopulta saatiin kelkka toimimaan noin tunnin fiksailun jälkeen mm. suurentamalla yhtä ruuvin reikää.

Sunnuntaina pääsinkin yhdistämään sekä puutarhan hoidon että pitkän kardioharjoituksen, kun kaivelin kuunliljojen keskelle muuttaneita saniaisia. Tein sen jo kerran kesällä ja nyt vielä toistamiseen.

Opintoihini liittyen marmatin alkuviikosta, että kun ei millään meinaa päästä tekemään sitä itse asiaa eli kirjoittamaan niitä tutkimusartikkeleita, kun sormet jo niin sauhuaisivat, kun on näitä muita harjoitteita ihan riesaksi asti. Ja tämä marmatus siis tapahtui siinä vaiheessa, kun yhdessä yhden ohjaajan kanssa viimeistelimme yhtä artikkelia eteenpäin. Tuo artikkeli ei ole tulossa osaksi omaa opinnäytettäni, sillä aihe on hieman eri. Sitten marmatuksen jälkeen tajusin, että jokainen sana ja lause, joita teen ohjauksessa, tuo kuitenkin osaamistani taas yhden askeleen eteenpäin, joten eihän se hukkaan mene, päinvastoin. Onneksi sain vielä sunnuntaina palautettua yhden seminaariesitelmän eteenpäin.

Ehkä se on elämässä yleensäkin niin, että pitää rakentaa vankka perusta, jotta sen päälle voi rakentaa, jotta sitten vauhdikkaissa tai tuulisissa hetkissä on, mistä pitää kiinni. Ja sitä me on töissäkin tehty, kun on valmisteltu syksyn opetuksia ja laitettu oppimisalustoja kuntoon. Näiden kaikkien opintojen kunniaksi sain sunnuntai-iltana vihdoin ja viimein tehtyä itselleni uuden penaalin. Tämä penaali on nyt tällainen aikuismalli ja vain muutamalle kynälle, mutta tekotapa oli sitäkin mielenkiintoisempi.

Eli, kun käytössäni on Pfaff creative™ ambition™ 640 -ompelu- ja kirjontakone ja mySewnet Platinum -kirjontaohjelma, jotka toimivat hyvin yhteen, niin tuolla mySewnetissä on Projekti kehällä -toiminto, jolla koko valmistettavan tuotteen voi tehdä hyödyntämällä koneeseen liitettävää kirjontakehää, ilman että tarvitsee itse ommella perinteisesti. Eli käytännössä vain lisäät materiaalit tietyssä järjestyksessä ja saat aikaiseksi vaikka lasinalusen, kirjan kannet, kortin tai vaikka penaalin.