Uteliaisuuteni sai palkkansa tai jotain…

Rakastan komeamman osapuolen, lasten ja ompelun lisäksi uuden oppimista. Mikään ei voita tunnetta, kun saa oppia ja kokeilla uutta. Se on ajanut minut vuosien varrella, mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, koulutuksiin ja kursseille, milloin minkäkin aiheen ympärillä. Olen jo ääneen pohtinut, että lieneeköhän tämä jokin sairaus.

Niinpä taas itseni löysin kesäkuussa pohtimassa, että pitäisikö vielä kerätä muutama tiedonjyvänen lisää. Katselin ilmoitusta, pyörittelin ja kaartelin. Keksin lukemattomia syitä siihen, miksi en tarvitse mitään lisää. Lisäksi pyysin komeamman osapuolen puhumaan minut ympäri ja irti koko jyväsestä.

Ei, ei ja vielä kerran ei

Mitä minä tekisin muoti- ja kuluttajatrendeihin liittyvällä osaamisella, sillä juurihan palautin pukeutumisneuvojan portfolion arvioitavaksi toukokuussa? Joten tuoreessa muistissa olivat omenat, päärynät ja muut vartalokirjaimet, huivit sekä värivuodenajat. Toki tavoitteena oli hyödyntää osaamista blogissa tulevaisuudessa.

Eräänä päivänä puhelimeni soi. Lontoolaisen trenditoimiston tuotepäällikkö soitti ja kysyi, että lähtisinkö mukaan koulutukseen. Koulutukseen, jossa valotetaan kuluttajatrendien syntymistä ja elinkaarta. Edelleenkin pyysin komeamman osapuolen puhumaan minut eroon koko hommasta, sillä minulla oli jo kaikki, mitä tarvitsen.

Pitkin hampain

Kuitenkin asia jäi mieleni perukoille kaihertamaan. ”Antaa mennä hyvän tarjouksen jälkeen”, totesin. Ajattelin toki, että viimeistään hyödynnän oppimaani osana päivittäistä työtäni, kun opetan yrittämistä ja johtamista. Onneksi lähdin, sillä luennot ovat olleet varsin opettavaisia sekä minulle että oppilailleni.

On ollut mielenkiintoista oppia, minkä takia ne tuotteet jäävät rekeille ja ALE-laarien kätköihin. Keskittyä hetkeksi siihen, miksi muotiblogit eivät ole aina oikeassa. Miten sitä mallistoa tai tuoteportfoliota on uudistettava, että asiakkaat pysyvät? Miksi se on sittenkin epävarmaa? Ja ei, sillä ei ole väliä, onko kyse kynsilakasta, topista vai tiskiharjasta.

Johan pomppasi

Ai, miksikö sain nenilleni. No, kun oletin vain olevani kuunteluoppilaana, muutama tunti ja kivat kalvot. Meidän luennoitsija laittoi meidät töihin. Mikä on sun huonoiten myyvä tuote? Entäs paras? Häh, eihän minulla ole koko tuotetta vikisin. Laitoin kuitenkin muutaman kuvan tästä blogista – tätä on luettu eniten ja tätä ei juuri ollenkaan.

Muutaman viestin jälkeen, huomasin työstäväni aivan uudenalaista tuotetta. Tuotetta, jossa yhdistyvät lukuiset opit ja osaamiset sekä haluni siirtää osaamistani muille. Nyt on sitten pari viimeistä viikkoa väännetty uutta www-sivua, pohdittu mallistoa ja opittu editoimaan videoita.

Videoharjoitusta varten jouduIn vielä tekemään toisen käsilaukun, jotta saan jotakin kuvattua ja opeteltua yhden editointiohjelman. ”Pahinta” on lomalaiselle, että jokaikinen, viimeisen viikon aikana oppimani asia sataa myös nykyisten opiskelijoideni hyödyksi.

Kunhan saadaan ensimmäisen versio liikenteeseen, niin rohkeimmat teistä pääsevät testaamaan, Ai, mikäkö se tuote on. No, se selviää sitten.  🙂