Aina ei tiedä, minne tie vie

Aina ei tiedä, minne tie vie.

Lapsena halusin käsityönopettajaksi. Elämä vei, haave jäi. Viime keväänä, kun pohdin tulevaisuuden työkuvioita yllätyskäänteiden jälkeen (KLIK), otin yhteyttä kansalaisopistoon.

Nyt olisi tarjolla syksyllä valmistuva ompelijakisälli, jolla on suoritettuna opettajan pedagogiset opinnot sekä kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen aineopinnot.

Ompelijakisällin pukeutumisneuvontaa

Syksyisen ideariihen jälkeen saimme suunnittelijaopettajan kanssa ideoitua pari lyhyt kurssia. Oikeammin se meni näin, minä tarjosin ompelujuttuja ja juttelin niitä näitä. Suunnittelijaopettaja poimi puhetulvasta sanan sieltä ja toisen täältä.

Lopulta opettaja kysyi, onnistuisiko tyylikurssin järjestäminen. Kun on opiskellut yrittäjyyttä päätoimisesti ja työskennellyt projektitehtävissä useammassa kansainvälisessä yrityksessä, niin asiakkaan tarpeeseen vastataan kyllä. Tosin fiksu vastaa kyllä vain niihin asioihin, jotka pystyy toimittamaan tai on ainakin hajulla.

Pohdin jo syksyllä, että tuo pukeutumisneuvonta täydentäisi hyvin ompelijakisällin osaamista. Sattumoisin Savossa käynnistyi pukeutumisneuvojana toimimisen tutkinnon osa. Laitoin hakemuksen sisään kansalaisopiston asiakastarpeen innoittamana.

Keskustelin kouluttajan kanssa siitä, että lähiopintopäiväni tulevat rajoittumaan vain perjantai-iltaan ja lauantaille. Henkilökohtaistammisessa kartoitettiin olemassa olevaa osaamista ja todettiin, että ihan on tehtävissä vähilläkin lähipäivillä. Sillä tiellä ollaan kierrätysmuotia Varkaudessa ja pukeutumisneuvontaa Kuopiossa.

Lapsuuden haave

No poimi opettaja puheestani myös tuon trikoon. Ja yhteistyössä saimme koottua opiston tarjontaan uutuus kurssin. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että tarjolla on vain yksi kurssi. Ensimmäinen kurssi täyttyi nopeasti ja lopulta kursseja tuli tälle keväälle kaksi. 😵  Ei tullut lapsesta käsityönopettajaa mutta riittävän lähellä ollaan. Haave saavutettu.😍

Nyt on tehty kolmeviikkoa päivätyötä ja viikonlopputöitä putkeen. Olo on yllättävän rauhallinen ja tyytyväinen, joskin tämän blogin kirjoittaminen otti aikansa.

Kurssilaiset olivat aivan mahtavia. Oli varsin mielenkiitoista huomata, kun opittava asia innostaa niin samalla kurssilla olivat sulassa sovussa niin senioritkin kuin ala-asteikäisetkin.

Ensimmäisenä päivänä jännitti ihan tuhottomasta

Oppimateriaalia

Nyt on kurssit taputeltu ja työt tältä erää tehty.