Etänä ja lähellä: Kuinka Vaate 2.0 -muotigalleria syntyi Paimion muotiviikolle

Rakas päiväkirja! Tällä viikolla Paimion muotiviikolla kuulin sanan “innovaatio” ja jäin sitä makustelemaan. Aikaisemmin viikolla huomasin Helsingin Sanomien artikkelissa, että toimitusjohtajat ovat sitä mieltä, että suomalaisten tulisi palata etätöistä konttorille, jottei yritysten innovatiivisuus kärsi. Artikkelissa, joka on maksumuurin takana, pohdittiin myös, että innovaatiot tarvitsevat toteutuakseen kahvitaukojutustelua.

Näin introverttinä koen, että pahin mahdollinen paikka jonkin uuden luomiseen tai edes uuden käytännön kehittämiseen on kahviautomaatti ja avokonttori, jossa tulee keskeytetyksi jatkuvasti. Olisi kyllä kiva tietää, kuinka monta patenttia on kahvitaukojutustelun siivittämänä keksitty ja kaupallistettu.

Itse väitän, että jos innovaatiot olisivat kiinni vain fyysisesti konttorilla olemisesta, niin tämänkin viikonlopun Paimion muotiviikon Vaate 2.0 -muotigalleria olisi jäänyt toteutumatta. Koko koulutuskokonaisuuden idea kehiteltiin webinaarissa, jossa samasta alasta kiinnostuneet, ennestään toisilleen tuntemattomat, päätyivät etäryhmätyössä samaan ryhmään. Keskustelun tuoksinnassa havaitsimme, että turkulaisina opettajina meiltä voisi luonnistua yhteistyö tekstiili- ja muotialan vastuullisuuteen liittyen. Myöhemmin idea pitchattiin molempiin opinahjoihin TEAMS-avusteisesti ja suurimmaksi osaksi rahoitushakemuskin tehtiin etätyönä.

Suurin osa koulutuskokonaisuuksien sisällöistä suunniteltiin etänä ja koulutuskokonaisuudessa itsessään mahdollistettiin osallistuminen myös etänä, jos oli pidemmän matkan päästä. Tekstiilialalla tämäkin on jo itsessään hieman uutta, joskaan ei mitenkään innovatiivista.

Nyt kun katson tätä koulutusta noin puoli vuotta ennen sen päättymistä, matkalla on ollut muutamia haasteita, jolloin kävi mielessä heittää pyyhe kehään. Nyt olemme loppua kohden löytäneet hyvät toimintatavat. Mielestäni kasvukipujen kautta olemme saaneet tehtyä jotain uutta ja välitettyä vastuullisuustietoa myös heille, jotka eivät olisi paikalle muutoin päässeet. Tämä uudenlainen toimintamalli on vaatinut varsinkin itseltäni epävarmuuden sietokykyä, kykyä oppia ja rakentaa uusia toimintamalleja sekä luottamusta siihen, että kaikki sujuu niin kuin pitää.

Paimion muotiviikon Vaate 2.0 -muotigalleria

Kuluneena viikonloppuna koulutuskokonaisuuden opiskelijat järjestivät Paimion muotiviikon muotinäytöksen – Vaate 2.0 Muotigallerian. Suurin osa muotinäytöksen järjestelytöistä ja projektin johtamisesta tehtiin etänä. Itsekin tapasin asiakkaan kasvotusten vasta perjantaina aamusta, vaikka yhteistyötä on tehty jo kuukausia TEAMSIssä. Toki meillä on ollut opiskelijoiden kanssa myös lähitapaamisia halukkaille, mutta itse näytöksessäkin oli esillä asuja, joiden tekijät ovat olleet suurimman osan koulutuksesta etänä ja pääosin näyttelyn asukokonaisuudet valmistuivat kotona tai omassa ateljeessa, ei koululla läsnä ommellen. Tämä toki vaatii, että kotoa löytyy tarvittavaa osaamista ja laitteita. Ja totta on sekin, että itse näyttely vaati fyysistä paikallaoloa.

Ai se innovaatio! Innovaatio mainittiin siinä kohdin ammattilaispäivässä, kun muotinäytös toteutettiin Klenbergin Tanjan idean mukaisesti niin, että mallit seisovat lavalla ja yleisö käveli lavan ympäri. Tästä yhdessä opiskelijoiden kanssa rakentui kokonaisuus, jossa yleisö pääsi koskettamaan ja puhumaan mallien tai suunnittelijoiden kanssa. Innovaatioita on eri toimialoilla hyvin erilaisia! Klassisten innovaatioartikkeleiden (mm. Cohen & Levinthal, 1990) inspiroimana olen sitä mieltä, että innovaation aikaansaamiseksi on tärkeämpää olla lähellä uuden tiedon lähteitä ja tuotantoa kuin kahvikonetta.

Käy täältä kurkkaamassa muotiviikon Vaate 2.0 -muotigallerian tunnelmat

Lähde

Cohen, W. M., & Levinthal, D. A. (1990). Absorptive Capacity: A New Perspective on Learning and Innovation. Administrative Science Quarterly, 35(1), 128. https://doi.org/10.2307/2393553