Jos vain löisi hanskat tiskiin tai jotain…

Olen ihan vakavissani pohtinut, että jos löisi vain hanskat tiskiin ja antaisi olla. Olen kokeneemmilta kollegoilta kuullut, että pääasia on, kun saa työn palautettua ja paperit ulos. Totta se on tuokin, ei niitä arvosanoja kukaan kysele. Kyllä minunkin tuotos jo nyt menisi läpi, mutku mahdollisia jatko-opintoja silmällä pitäen pitäisi saada hyvä numerokin.

Tuossa viittä vaille valmiissa työssä on se ikävä puoli, että kaiken muun tekeminen vapaa-aikana tuntuu luvattomalta. Ihan kuin mieron tiellä olisi ja pahan tiennissä. Ei voi keskittyä siihen eikä tähän ja mitään ei saa valmiiksi.

Lukiota käyvä nuoriso tuossa totesi, että ”hei täällä opiskelee joku muukin”. Oikeassa he ovatkin, keväällä painavat kirjoitukset päälle. Äidin on siis syytä hoitaa osuutensa ensin, jotta edes yhdellä neljästä on opinnot suoritettuina.

Sen verran lauantaina karkasin ruodusta, että ompelin uuden pussilakanan (KLIK). Tuotakin pussilakanan ompelua  olin siirtänyt kuin parannuksen tekoa. Arvaatkas aiheuttiko  yhdellä tuplapussilakanalla eläminen enemmän päänvaivaa kuin viidentoista minuutin käyttäminen siihen, että niitä ois kaksi.

Tänä viikonloppuna meillä rentoutui vain koiruus ja mikäs on ollessa, kun on uusi lakanakin.