Kesälomakuplasta paluu arkeen: Moottoripyöräreissu, käsityöprojekteja ja väitöskirjatyötä

Rakas päiväkirja! Ensimmäinen työviikko alkoi, ja palasin kesäloman autuaasta käsityökuplasta takaisin arjen päivittäisiin tehtäviin – kuten varmasti moni muukin. Ajoin viime sunnuntaina Turusta Joensuuhun yhden pysähdyksen taktiikalla. Ajatukseni oli kyllä pysähtyä useammin, mutta hyvä Ylen podcast teki matkasta niin sujuvan, että seitsemän tuntia vierähti huomaamatta.

Kun on itse ratissa, kuvia ei juuri tule otettua, mutta eipä suomalaiset maisematkaan juuri muutu matkan varrella – suoraa tietä, mäkiä ja puskaa puskan perästä. Alla oleva on heinäkuun reissulta matkalla Jyväskylästä Ähtäriin. Kerkesin vielä määränpäässä pienelle kävelylenkille ennen iltauutisia, kamera mukanani – Turku kuvia sitten myöhemmin.

Alkuviikko sujahti sujuvasti töissä, noin kymmenen tuntia päivässä – kevyt aloitus, tosin ihan oma valinta. Tarvitsin loppuviikosta muutaman oman tunnin, kun perjantaina pyörähdin Haminan kautta takaisin Joensuuhun, mikä toi mittariin reippaat 1200 kilometriä tälle viikolle. Haminasta lähtiessä satoi niin kaatamalla, että jäin pohtimaan koko autoilun järkevyyttä, varsinkin kun eräs teiden ritari ohitti vasemman kaistan autoja oikealta puolelta niin lyhyin turvavälein, että jos olisi sattunut kolari, kukaan meistä ei olisi ehtinyt edes tajuta, mitä tapahtui.

Lauantaiaamuna oli hetki aikaa hoitaa omia juoksevia asioita, kuten kirjanpitoa ja laskujen tekemistä – kesällä kanttasin maton paikalliselle artesaanille. Ihme ja kumma, sain myös idean elokuun yhteistyöprojektiin ja kerkesin jopa testata sitä pikaisesti. Hyvä siitä tulee, kunhan saan työtavat kohdilleen ja päätän vielä materiaalin – second hand -farkkua vai sekundakasasta ostettua poronnahkaa?

Sunnuntaina suuntasimme kesän viimeiselle moottoripyöräreissulle Savonlinnaan. En itse aja, mutta sujuvasti istun kyydissä, mutta sen verran tarkkaa puuhaa on myös kyydissä istuminen, että ei siinä lennossa kuvia juuri ehtinyt ottaa. Alla kuitenkin pari otosta matkalta.

Väitöskirjakin edistyi ihme kyllä hieman, sillä ilmoittauduin parille kurssille tälle syksylle. Toinen kurssi liittyy tutkijan etiikkaan ja toisella perehdytään kirjoittamisprosessiin. Hieman ehdin jo pohtia, miten järjestän päivittäisen aikatauluni tämän projektin ympärille, ja sain varattua jokaiselle arkipäivälle puolentoista tunnin jakson kirjoittamista ja lukemista varten.