Kesäloman päättyessä on haikeat mutta odottavat fiilikset – paluu takaisin arkeen

Kesälomani viimeiset päivät ovat kääntymässä kohti loppuaan, ja pian on taas aika palata opettajan arkeen Turussa. Tämä viikko on ollut tunneskaaloiltaan hyvin monivivahteinen. Toisaalta olen ihastellut kauniita sumuisia aamuja, mutta samalla mielessä ovat pyörineet hieman jo työtkin. Millainen on uusi kansainvälinen ryhmä? Miten saamme käyntiin Vastuullisuus tekstiili- ja muotialalla -koulutuksen yhdessä kollegoiden kanssa? Ja, toisaalta on kiva nähdä kollegoita pitkästä aikaa.

Loppuviikkoa kohden tunteeni muuttuivat vain entistä haikeammiksi, sillä paluu etäsuhteen arkeen lähestyi päivä päivältä. Se tuntuu kuin laastarin repäisemiseltä – tiedän, että sen on tehtävä, mutta en millään viitsisi. Toki itse olen soppani keittänyt, kun muutin toiselle puolelle Suomea. Lopulta ei auta kuin uskoa, että haikeus on hyvä asia suhteemme kannalta, sillä se saa meidät nauttimaan sitten tapaamisista ihan toisella tavalla.

Matkalla Turkuun

Tänä aamuna Itä-Suomessa oli jo syksyinen tunnelma, kun maa oli kasteessa ja tulevan talven viileyden aisti jo ilmassa. Astellessani laukkujeni kanssa paikallista linja-autopysäkkiä kohti, taisin tarjota paikallisille autoilijoille sunnuntaiaamun viihdettä – ainakin heidän tuijotuksistaan päätellen.

Tosiaan viikon kruunasi vielä autoni joutuminen huoltojonoon perjantaina, joten jouduin turvautumaan julkisiin. Niinpä minä olen nyt ”täl puol jokke” ja auto on siellä. Ja kun auto on siellä, niin osa tavaroista jäi kotiin, sillä kahdella kädellä ja yhdellä selällä ei määräänsä enempää laukkuja raahata. Onneksi auto korjaantunee, ja saan loputkin harrastustarpeet sinne, missä suurimman osan ajastani vietän.

Lopuksi

Viikon alussa ehdimme vielä tehdä moottoripyöräretken Polvijärven kautta Kolille. Ompelimme kummitytön kanssa keppihevosen, itseasiassa teimme niitä kaksi, sillä ensimmäisestä tuli ”meetvursti”. Kerron tästä projektista myöhemmin syksyllä, kun postausjononi vähän lyhenee.

Pakollisena rastina pinottiin porukalla, mukaan lukien kummityttö, talven puut suojaan sateelta – sitä riitti nimittäin koko viikolle. Kanttasin pari räsymattoa paikalliselle artesaanille ja sain toisen asiakastyön alulle, ja vanheninkin vuodella. Mitä sinun lomanlopetukseesi kuuluu tai tulee kuulumaan?