Reading Time: < 1 minuteEpäilystä, toivoa, iloa ja luopumisen haikeutta. Viimeiset viikot ovat olleet tunteiden täyttämiä. Minua tunteilut, positiivisetkin, väsyttävät, joten kirjoittaminen jäi taka-alalle. Mielessä on kyllä ollut jokaisena keskiviikkona ja sunnuntaina.
Hemmotteluhetken mietteitä
Nyt, kun lämmin vesi hyväilee jalkojani ja värjään hiuksiani, on hyvä hetki kirjoittaa viimeisten viikkojen kuulumisia. Männä maanantaina olin jännän äärellä, kun ompeluopintojen näyttö koitti. Näyttö tuli hyväksytyksi ja samalla loppuivat Kuopion reissut kesäksi ja muutenkin arkipäiviltä. Näyttö oli tilanteena paljon rennompi kuin ensimmäisen, tiesi jo, mitä odottaa. Enää syksylle yksi ja se ois siinä.
Kohti uusia tuulia
Kesäkuun alussa loppui opintovapaana ja työt kutsuivat. Jäin kuitenkin ensimmäiselle viikolle kesälomalle. Perehdyttämiseni ei olisi maksanut vaivaa, koska aloitan uudessa työssä keskiviikkona.
Nyt olen sitten tämän viikon hoidellut juoksevia asioita, rokottanut koiraa, allekirjoittanut uuden sopimuksen ja eroilmoituksen. Tuntenut innostusta uudesta ja luovuttanut avainkortit pois kyynelsilmin.
Ompelua unohtamatta
Hyväksytty näyttö nosti sopivasti ompeluinnostusta. Lomalla jäi vielä ylimääräistä aikaa, joten tällä viikolla valmistui vihertävä hame ja boyfriend -paitakin on hyvässä kuosissa.
Tosin taitaa vielä kiireen lykätä, kun perjantaiksi firman kesäjuhliin tarvittava mekko on vielä leikkaamatta. Onneksi kaavat kuitenkin on. Ajattelin testata, miltä näyttää kotelomekko Maija Louekarin Marimekolle suunnittelemasta Pienestä siirtolapuutarhasta.
|
Uusia tuulia haistelemassa. (Kuva: Juha Koivistoinen) |