Kun hyvä ei ole tarpeeksi – etäopiskelu työn ohessa

Sitä aina välistä miettii, että pitäisikö valita harrastuksensa paremmin, tarkemmin tai jotain. Tuossa eräänä päivänä oli taas sellainen päivä, kun pohdin, että olisi pitänyt jättää jotain aloittamatta syksyllä 2021. Edellisen kerran tällaista mietin, kun motivoin itseäni puurtamaan mallimestarin erikoisammattitutkintoa valmiiksi kolme vuotta sitten työn ohessa.

Reiluuden nimissä on sanottava, että syy tuolloiseen haluttomuuteen oli syynä ohjaajan nihkeähkö suhtautuminen ilmaisen kaavoitusohjelman käyttöön, ja se että sain opiskella ohjelman ihan itse alusta loppuun. Nyt yritän selitellä Puolaan valokuvausopettajille, että arvosanana neljä (hyvä) on ihan riittävä minulle, joissakin valokuvagenreissä kuten muotivalokuvauksessa – puhumattakaan alastonvalokuvauksen välttävästä kolmosesta!

Täysipäiväisen työ ja opiskelu

Tuo se on muuten aikuisopiskelijalle yksi taitolaji osata asettaa ne tavoitteensa oikein, jottei vakityöstä ja opiskelusta tule liian uuvuttavaa tekemisen muuttuessa raskaaksi. Itsekin tässä mietin, että olisiko pitänyt tarkemmin kuvata omat tavoitteensa jo alussa opettajille, jotta välttyisi näiltä, kun ”olet niin lahjakas kommenteilta”. Käytännössä näiden kommenttien seurauksena pitäisi vielä syventää tai lähentää jotakin jonnekin. Yleensä tämä tarkoittaa, että kamera pitää viedä lähemmäksi ventovieraan ihmisen kasvoja ja mieluiten kadulla yllättäen, sellainen introverttiuteen taipuvaisen ihmisen unelmaharjoitus.

”You are very talented, but sometimes we have to go out further from our comfort zone. To be deeper in the pictures”: Fine Art Photographer.

Monimuoto-opiskelu työn ohessa kokemuksiani

Toisaalta on tämä kyllä taas ollut sellainen matka, että jos olisin jättänyt lähtemättä, niin varmasti olisi kaduttanut, sillä kaikki opettajat ovat oman alansa ammattilaisia, ja heidän tapansa katsoa valokuviani ja niiden merkityksiä on avannut omia silmiäni paljon.

Minulle valokuvaaminen on ollut sellainen tapa näyttää asioista hyvin dokumentaarisesti, että tätä tässä on nyt tehty tai ommeltu. Nyt hiljalleen olen alkanut pohtia, kuinka kuviin voisi ujuttaa tunteita ja sanattomia kokemuksia ihan tarkoituksella ei puolivahingossa. Voisinko näin saada lisää syvyyttä blogiini?

Mikäli kaikki kuluneen koeviikon kuvat menevät läpi, niin sitten alkaisikin opiskelujen viimeinen kevätlukukausi ja lopputyökuvasarjan kuvaaminen. Hieman huvittaisi työstää tätä blogin visuaalista ilmettä eteenpäin. Käytännössä haluaisin siis kuvata ne omat kuvapankkikuvat, jotta olisi aina jotakin, mitä jakaa silloinkin, kun ei huvita, jaksa, viitsi tai kerkiä. Saa nähdä, mitä ohjaava opettaja tuumaa tästä?