Neulomisen taituriksi: Matka uuden neulekoneen kanssa

Tämä postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty *-merkillä.

Rakas päiväkirja! Hyvin vierähti vanha vuosi ja uusi alkoi. Lyhyesti sanottuna voin todeta, että viime vuodesta jäi käteen kastunut kalenteri ja kulahtanut olo, joten vapaajakso tuli tarpeeseen. Sain taas hetken keskittyä olemiseen, akkujen lataamiseen, perheen parissa oleiluun ja sohvalla löhöilyyn. Toki, aina kuuntelin jotain pientä nauhoituksen pätkää tuplanopeudella jostain koulutuksesta, joka jäi syksyn kiireissä kuuntelematta. Nyt on taas monesta käytännön asiasta mukavasti päivitettyä tietoa palvelumuotoilusta, verkkokaupasta ja videokuvauksesta.

Neulekoneen käyttöönoton haasteet

Uuden vuoden ja *Vuokatissa vietetyn uuden vuoden jälkeen, oli aika tarttua haasteeseen, joka ei ole juuri edennyt sitten marraskuun. Keväällä tuli hankittua neulekone ja olen hiljalleen opetellut uudenlaista tapaa tehdä käsitöitä ja käyttää uudenlaista konetta. Yleensä olen näiden käsityöaparaattien kanssa kätevä käsistäni, mutta neulekoneen kanssa meinaa olla peukalo keskellä kämmentä eikä lapasessa. Eräänä iltana vertasin neulekoneneulomisen oppimisen haasteellisuutta siihen, kun opettelin saumurin käyttämistä yli 20 vuotta sitten. Vähältä piti, etten laatinut myynti-ilmoitusta hyvästä kotia etsivästä neulekoneesta, joka myydään ajanpuutteen tai innostuksen lopahtamisen vuoksi.

Mutta tapanani ei ole ollut antaa periksi, joten puursin pelkällä sitkeydellä tavoitteenani olivat lapaset ja sukat valmiiksi. Lapaset purin ja aloitin useamman kerran niin, että lopulta oli olo, ettei lanka kestä neulomista. Aina, kun sai yhden kohdan toimimaan niin, sitten epäonnistui toisessa, tippuneita silmukoita ja ylipäätään nihkeää neulontaa.

Harrastuksen lumo vain parani kun siirryin tekemään sukkia uuden vuoden puolella – piti olla yhden päivän projekti, mutta lopulta telkkusin näitä kolmatta päivää. Sukkien silmukat eivät neuloutuneet hyvin, no eipähän ollut ainakaan pudonneita silmukoita. Joskin oli tuskasen hidasta, kun neuloin käsin kelkan asemasta näitä yksittäisiä silmukoita hieman sieltä ja täältä. Tässä vaiheessa kotona keskusteltiin vakavasti koneen laittamisesta huoltoon.

Oppimisen tulokset ja ylpeys

Mainittakoon vielä, että rakentelin sukkien ohjetta sitä mukaan kun neuloin, *Mary Oljen legendaaristen neuleohjeiden ja *Omin käsien -lehtien pohjalta, neulekoneelle soveltaen. Kuten arvata saattaa, kun lopulta löysimme koneen kanssa yhteisen sävelen, niin sukkien mitat olivat pielessä ja taas purin. Tässä voi taas pohtia, että mitä opin purkamista, kadonneiden silmukoiden poimimista, silmukoiden luomista sekä ymmärtämään lapasten ja sukkien mitoitusta neulekoneelle sopivaksi.

Ja, mikä parasta nämä nihkeät ongelmat ratkesivat noudattamalla koneen ohjekirjassa olevaa ohjetta ja vahaamalla lanka ennen neulontaa. Liekö syynä ollut sitten staattinen sähkö ja -24 °C ulkona ja sähkölämmitys alakerrassa vai varsinkin sukkien kanssa sekoitelanka (73 % villa, 25 % polyamidi, 2 % polyesteri). Tosiaan harvoin villasukkalangassa on polyesteriä, mutta italialaiset olivat käyttäneet sitä tuodakseen lankaan bling bling efektin, joka on luonnossa todella kaunis.

Mutta voi sitä ihanuutta, kun sain sukat jalkaan ensimmäistä kertaa, olen erityisen ylpeä kantapäästä ja kärjen nauhakavennuksista sekä kauniista kärjen päättelystä *Mary Oljen oppien mukaan. Käännetään sukka nurin ja viimeiset silmukat päätellään nurjalta pareittain ylivetokaventaen ja koneen neuloja joko käsin tai kelkan avulla operoiden. No varret ovat löysähköt ja varsinkin toisessa sukassa aloitusilmukat ovat liian löysiä, mutta tämän huolimattomuusvirheen voin korjata sitten seuraavalla kerralla.

Ja sitten jäi vielä hetki haaveilla siitä unelmien vaatekaapista ennen kuin oli aika palata vapaalta töihin lepäämään 😍. Alla olevat kuvat on luotu Adobe Fireflyn avulla käyttämällä Firefly image 3 mallia 7.1.2025.