Matkani kohti unelmien tohtoriopintoja: Ompelublogistako akateemiselle polulle?

Tämä on yksi niistä postauksista, joiden kirjoittamista olen harkinnut pitkään. Koko blogin taustalla oli alun perin ajatus toimia ompelevana tyylivaikuttajana. Nyt blogistani on kehittynyt enemmän kaava- ja ompelublogi, eräänlainen ompeluasiantuntijan kasvukertomus.

On mielenkiintoista tarkastella, kuinka pitkälle olenkaan tullut siitä, kun aloitin kirjoittamisen ja ensimmäiset ompeluprojektit melkein kahdeksan vuotta sitten. Yksi blogini tavoitteista oli opetella säännöllistä kirjoittamista, koska lähes kymmenen vuotta sitten päätin, että haluan jatkaa opiskeluani yliopistossa jatkotutkinnon muodossa, aina tohtorin tutkintoon asti.

Opintomatkani ei kuitenkaan sujunut ilman haasteita. Teknologiaosaamisen johtamisen insinööri YAMK-tutkinnon opinnäytetyön alhainen arvosana, ei avannut ovia yliopistoihin. Kun tein kyseisen työn, olin paljon jäljessä aikataulusta ja kirjoitin työni kiireellä saadakseni paperit käteen. Ajattelin tuolloin, ettei minulla olisi enää halua jatkaa opinnoissani eteenpäin. Silloiseen elämäntilanteeseeni ei olisi enempää mahtunutkaan – avioero, lähivanhemmuus, työ ja hevonen täyttivät arjen.

Ensimmäiset askeleet akateemisella matkalla

Myöhemmin aloitin psykologian opinnot avoimessa yliopistossa, ja innostuin tieteellisen tekstin lukemisesta ja esseiden kirjoittamisesta, jossa reflektoin omaa elämääni teorioihin. Tämä innostus johti minut aikuiskasvatustieteen pariin, opiskelijaksi ammatilliseen opettajakoulutukseen ja haaveilemaan jatko-opinnoista. Tässä vaiheessa kohtasin jälleen aiemman opinnäytetyöni asettamat haasteet.

Koska en päässyt jatkamaan suoraan jatko-opintoihin, päätin hakea maisteriohjelmiin. En ole kuitenkaan koskaan ollut erityisen hyvä pääsykokeissa, joten ovia piti kolkutella useampana vuonna, kunnes lopulta pääsin LUT-yliopistoon suorittamaan diplomi-insinöörin tutkintoa. Tavoitteenani oli varmistaa, että jatko-opintoihin pääsyni ei jää ainakaan arvosanoista kiinni.

Opintovapaa-aika oli elämäni parasta aikaa monessa mielessä. Me kaikki opiskelimme, lapset olivat lukiossa, ja vaikka rahaa oli vähemmän, oli hienoa palautua yli kymmenen vuoden intensiivisestä työputkesta. Tämä aika antoi minulle myös mahdollisuuden palata vanhan harrastukseni, ompelun, pariin. Nämä kokemukset ovat arvokkaita, ja on valitettavaa, että monilta nämä jäävät nyt kokematta aikuiskoulutustuen poistuessa.

Akateeminen matkani jatkui seuraavaksi sopivan aiheen ja ohjaajan löytämisellä. Olin kirjoittamassa suunnitelmaa Itä-Suomen yliopistoon, mutta pandemian aiheuttamat pitkät työpäivät silloisessa päivätyössäni keskeyttivät sen. Vaikka minulla oli loistava ohjaaja näköpiirissä, en löytänyt riittävästi aikaa kirjoittamiseen ja lukemiseen.

Lopulta, monen sattuman kautta, hain opettajaksi ammattikorkeakouluun, ja minut valittiin tehtävään pari vuotta sitten. Samalla minulla oli kuitenkin toinen työ, josta pidin kovasti, ja olin siellä saavuttanut uratavoitteeni, joita olin tavoitellut lähes kaksikymmentä vuotta. Lopulta valitsin kuitenkin unelmani toteuttamisen, ja vaihdoin työpaikkaa ulkomaankomennuksen jälkeen.

Päätöksenteon hetkiä: Unelman toteuttaminen

Nykyisessä työpaikassani sain nopeasti tukea kollegoiltani. Löysin kiinnostavan näkökulman, joka tuntui omalta: tekstiili- ja muotiteollisuuden vastuullisuus. Olen käyttänyt iltoja ja viikonloppuja ensimmäisen tutkimuspaperini kirjoittamiseen, ja olen jo esitellyt tutkimustani tieteellisissä konferensseissa Italiassa ja Espanjassa.

Viime kevät oli erityisen haastava, kun tein paperia konferenssiin ja viimeistelin väitöskirjasuunnitelmani, jonka lähetin Tampereen yliopistoon. Suunnitelman tekeminen vaati aikaa ja harkintaa, ja sain siihen arvokasta palautetta upeilta ohjaajiltani. Kun lopulta lähetin suunnitelman, en ollut varma sen hyväksymisestä, mutta kotiväki oli luottavainen. Ja he olivat oikeassa: ennen juhannusta sain vahvistuksen hyväksynnästä ja pääsen jatkamaan opintojani tietojohtamisen alalla Tampereen yliopiston tohtoriohjelmassa. Tavoitteeni on suorittaa tekniikan tohtorin tutkinto kuuden vuoden kuluessa päivätyöni ohessa.

Matkan merkitys ja inspiraatio muille

Ensimmäistä kertaa koen, että tämä matka on tärkeämpi kuin määränpää. Ehkäpä nämä ‘Rakas päiväkirja!’ -kirjoitukset voivat inspiroida muitakin.”

Nyt olen virallisesti samassa tilanteessa kuin omat opiskelijani – tasapainottelen päivätyön ja opintojeni välillä. Pohdin, kuinka ujutan tämän monivuotisen projektin elämäämme ilman, että se vie kaiken käytettävissä olevan ajan. Ensimmäistä kertaa koen kuitenkin, että matka on tärkeämpi kuin määränpää. Aionkin jatkossa kirjoittaa “Rakas päiväkirja!” -tyylisiä postauksia dokumentoidakseni matkani vaiheita ja mahdollisia mutkia – ehkäpä nämä kirjoitukset inspiroivat muitakin.

P.S. Käsitöiden osuus vähenee nyt luonnostaan, mutta aion silti pitää kiinni kuukauden projektista, ja sekin tehdään tarpeeseen – on tärkeää elää niin kuin opettaa.