Pikapäivitys työn lomasta ja hääkutsu

Ihanaa, pitkästä aikaa pääsin käsiksi ompelukoneeseen. Se, on kuulkaa aika monta mutkaa tehtävä ennen kuin viiden minuutin ideakuvasta KLIK saa ompeluksen työn alle. Tänään oli siis se päivä, kun sain polkaista Singerin käyntiin.

Singeriä kesyttämässä.

Matkan varrella vuoden mittaan olen oppinut, että huolimatta rautaisesta ulkonäöstään on teollisuuskoneellakin oma osaamisalansa. Vanha Rouva Singer on kuin luotu vuorikankaiden kanssa työskentelyyn. Rouvan jälki on tasaista, tikit eivät vedä eikä kangas rypisty.

Jännitystä

Kun toimin Singerin kanssa, niin jännitystä aiheuttaa se, että millä vauhdilla rouva liikkuu ja kerkiääkö ompelijatar mukaan.  Tässä meidän 50-luvun Singerissä jo moottorin käynnistymisestä kertova humina kehottaa pitämään sormet neulasta etäällä, sillä kohta mennään. Hyvin painavan kaasujalan kanssa käy niin, että  tikki tuli,  kangas meni ja sormet siinä samassa.

50-lukulainen rouva Singer

Minulle humina aiheuttaa pieniä vatsanväänteitä ja kuulostaa samalla niin kiehtovalta. Meillä on rouvan kanssa vielä riiaus käynnissä, joten toisiimme varovasti vasta tutustumme. Hieman jalka hakee poljinta ja korva kuulostelee moottorin huminasta, että joko mennään. Tiedän kyllä, että joku päivä olemme mekin jo sinut.

Aasinsiltaa etsimässä

Ompelin jo viime keväänä äidilleni pitsisen boleron ja olen tässä miettinyt, että miten sen tänne blogin puolille ujutan tulevana keväänä. Pohdin, vaikka minkälaista teemaa ja aasinsiltaa. Asia kuitenkin ratkesi tänään, kun posti toi hääkutsun elokuulle. Tahtoo sanoa nyt, että ompelijatar ompelee ainakin itselleen asun häihin ja samassa syssyssä voi sitten luontevasti esitellä tuon äidin pitsisen boleronkin elokuun korvalla.

Hääkutsu

Leikkuupöydällä

Edistyvät miehen liivi ja harmaa talvitakki tukikankaineen vartoo jo malttamattomana vuoren valmistumista.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.