Quiche Lorraine ja etäsuhde: Viikko lehtorin elämässä

Tämä julkaisu sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit ovat merkitty * -merkillä. Etäsuhteessamme tulee aina se hetki, kun saan syödä sen viimeisen piirakan palan yksin kun joko toinen on, tai itse olen matkalla sinne toisaalle. Vuoden ensimmäisessä Rakas Päiväkirja – postauksessani pohdiskelen vuoden ensimmäistä viikkoa Turussa. Muistelen yhteisiä tekemisen hetkiä, jolla pidämme kipinää elossa, kuten yhdessä tehtyä gluteenitonta ja lacto-ovo-vegtaristista ranskalaista juustopiirasta (Quiche Lorraine).

Paluu lähitöihin ja etäsuhteeseen

Maanantaina hieman haikealla fiiliksellä nousin Joensuussa aamujunaan kuudelta. Joskin olen aina pitänyt junassa matkustamisesta ja pystyn siellä keskittymään hyvin, milloin mihinkin käsillä olevaan tehtävään. Nytkin aamulla olin jo ennen kahdeksaa kirjoittanut ensimmäisen version Ommellaan lapselle ja itselle: Yhdestä ilmaisesta leggingsikaavasta on moneksi ja moneen menoon -postauksesta. Samalla vireellä pääsinkin sitten, hyvin keskittymään päivätyön kiemuroihin hyvällä mielellä ja otteella.

Tiistaina pyörähdin koulun tutkimusryhmämme kanssa Ulvilassa haastattelemassa paria informanttia. Matkalla Turusta Ulvilaan, esittelin myös nyt haussa olevaa koulutustamme Suomen Tekstiilin ja Muodin tilaisuudessa Teamsissä. Illan lopetin viimeistelemällä ensimmäistä tieteellistä abstraktia, jonka sainkin sitten puserrettua ohjaajille luettavaksi.

Tämä viikko olikin siitä erilainen, sillä pääsin keskiviikkona suunnittelemaan, että mitä teemme viikonloppuna, sillä meillä oli treffit vaihteeksi täällä päässä. Minulla on tapana suunnitella asioita ennakkoon sekä hieman haaveilla ja makustella, siitä mitä tuleman pitää. Harvoin ne suunnitelmat toteutuvat, juuri sellaisina, kun haaveilen, mutta ne ovat hyvä lähtökohta ja antavat jotain, mitä odottaa. Kun pohdiskelin hyvää ja helppoa ruokaa viikonlopuksi, hoksasin, etten ole testannut uuden asuntoni uunia vielä kertaakaan, joten päädyin etsimään ranskalaishenkistä juustopiirakan ohjetta. Liekö reseptin etsintä ottanut tiukille vai rivakka alkuviikko, mutta nukuin jo ennen iltauutisia?

Nyt, kun täällä Turussa on tuo ratatyömaa, niin sillä on väliä, ostaako lipun Turku (Kupittaa) vai Turku, sillä junat eivät kulje Turun ja Kupittaan välillä. Niinhän siinä, sitten lopulta kävi, että toinen meistä oli keskustassa ja toinen Kupittaalla vastassa. Siinä sitten puoli kahdeksan jälkeen illalla kävelin kotiin ja keräilin piirakkatarpeet, matkan varrelta, ja toki sen tärkeimmän gluteenittomat jauhot unohdin kauppaan.

Uuden reseptin testailua

Perjantaina pääsimme sitten asettautumaan viikonlopun viettoon työpäivän jälkeen ja saimme Quiche Lorrainen uuniin. Juustopiirakasta tuli oikein hyvä, joten muokkaamaamme reseptiä [1], voit sinäkin halutessasi kokeilla omalla vastuullasi.

Pohja

• 100 g margariinia
• 300g gluteenittomia vehnäjauhoja
• 0,5 dl kylmää vettä

Tein pohjan nyppimällä margariinin ja jauhot murumaiseksi seokseksi ja lisäsin kylmän veden. Laitoin sekä taikinan että vuoan pakkaseen, siksi aikaa, kun valmistimme täytteen pannulla. Taputtelin, sitten kylmän taikinan kylmään vuokaan, joskin tuo taikina jäi aika löysäksi, niin jouduin käyttämään runsaasti jauhoja, että taikina jää vuokaan eikä sormiini.

Täyte

• 1 sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 pkt (savu)marinoitua tofua

Kuullotin sipulit pannulla ja käytin hetken viipaloitua tofua pannulla ruskistumassa.

• Munakerma
  • 3 kananmunaa
  • 2,5 dl kolmen sipulin kermaa
  • 1/4 tl suolaa
  • pippuria maun mukaan
  • 1 rkl kuivattua persiljaa

Ja lopuksi päälle ripottelin.

• 100 g Grozetten Classic Strooikaas – kuivattua juustoraastetta

Lopuksi laitoin piirakan uunin keskiosaan 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Yhteistä aikaa ja rentoutumista sateisessa Turussa

On varsin mielenkiintoista, kuinka olemme alkaneet muodostaa rutiineja myös tänne Turkuun muutaman kuukauden jälkeen, tänäkin yhteisenä perjantaina tutustuimme ensimmäistä kertaa upeaan viinien maistelumenuuseen, ihan tuossa naapurissa, yhdessä ulkomaisten tuttaviemme kanssa.

Rentouttavan lauantain aloitimme syömällä japanilaisen lounaan kauppahallissa ja suuntasimme rentoutumaan *Ruissalon kylpylään. Vaikka olemme vuosia jo käyneet *Ruissalon Spassa lomilla ja pidemmillä viikonlopuilla, tämä oli ensimmäinen kerta, kun menimme vain päiväseltään kylpemään. Hetken aikaa pohdimme, että olisiko, pitänyt käydä tutustumassa *Naantali Spahan. Fiiliksellä suuntasimme kuitenkin Ruissaloon, mikä olikin ilmeisen hyvä valinta, sillä kanssakylpijät tiesivät kertoa, että *Naantalin kylpylä oli ollut tupaten täynnä. Huolimatta sateisesta ja syksyisestä säästä *Ruissalon Spassa oli tilaa hengittää ja rentoutua, muttei sielläkään tarvinnut yksin loikoilla.

Tänään sunnuntaina jäin tänne, ja hän suuntasi kohden Joensuuta. Söin piirakan viimeisen palan, aukaisin koneen, kirjoitin postauksen ja illan vietän muokkaamalla abstraktia ohjaajien kommenttien pohjalta, jotta saan laitettua sen huomenna eteenpäin. Mitä sinun viikkoosi ja viikonloppuusi kuului?

[1] Valio koekeittiö. (2013). Quiche Lorraine eli Juustopiiras. https://www.valio.fi/reseptit/quiche-lorraine-eli-juustopiiras-2/