Tunteikas viikko Turussa: Vastuullisuutta ja luovuutta

Rakas päiväkirja! Tämä oli taas jotenkin tunteita herättävä viikko. Olen toisaalta saanut tehdä jotain, mitä rakastan, ja toisaalta juuri se vie taas hetkeksi eroon. Turkuun paluussa on kyllä aina jotain kiehtovaa, siitäkin huolimatta, että perjantaina tuli vettä melkein vaakasuoraan ja takista sai pitää ihan kunnolla kiinni.

Pitää elää niin kuin opettaa, ehkä

Meillä on näissä hankkeissa puhuttu viime aikoina paljon sekä tekstiili-, muoti- ja pakkausalan markkinoinnin ja alihankintaketjujen vastuullisuudesta, joten jostain syystä tulee nyt kiinnitettyä entistä enemmän huomiota siihen, mitä itse tekee ja missä se vastuullisuus näkyy itsellä, jos näkyy. Siitäkin huolimatta, että minulla on nyt auto täällä päässä, käytän paljon joukkoliikennettä tai kävelen. Toki kaikki on parin kilometrin säteellä, joten se helpottaa asioita huomattavasti.

Olen pitänyt pientä taukoa kuvaushommista, joten lauantaina olin ihan kännykkä- ja kameravapaalla, kun kävimme pikamatkalla 1700-luvulla nauttimassa kahvit ja makoisat porkkanakakut Qwensellin kahvilassa. Tuo pihapiiri on käsittääkseni niitä harvoja taloja, jotka jäivät jäljelle Turun palosta ‘toispual jokke’. Illalla palasimme sitten ihan ryminällä nykyhetkeen DIA DE LOS MUERTOS X HALLOWEEN: Sleepy Sleepers 50v -keikalla, joka oli Logomossa. Lähtöä tehdessämme huomasimme, että lipuissa oli FÖLIn logo, ja sehän tiesi sitä, että pääsimme perille ihan julkisilla. Tosin keskellä yötä totesimme turvallisemmaksi ottaa pirssin asunnolle, kun tässäkin kylässä aina välistä sattuu ja tapahtuu.

Vanha mekko uusi hame

Siitäkin huolimatta, että vedän parhaillaan sivutyönä Joensuun Seutuopistolle digitaalisen kaavoittamisen peruskurssia, en ole saanut tehtyä tai muokattua kaavoja itselleni aikoihin, joten vaatekriisinpoikanen nosteli päätään alkuviikosta. Ei niin, ettei tässä olisi ollut aikaa useita viikkoja tehdä asialle jotain, mutta jälleen olin ihan viime tingassa. No, en enää keskiviikkoiltana kerennyt aloittamaan ihan alusta, joten lopulta päädyin leikkaamaan vanhasta sopimattomasta mekosta miehustan pois ja tekemään 3/4-kellohelmasta hameen.

Ongelmaksi vain muodostui se, että kun olin irrottanut helman, tarjolla ei tietenkään ollut enää samaa kangasta, josta olisin voinut vyötärökaitaleen tehdä. Hieman varastojani katseltuani päädyin kokeilemaan, miltä alusvaatteisiin tarkoitettu kaksiosainen kapea kuminauha näyttäisi vyötärökaitaleena. Kun se ei tuntunut hirveän häiritsevältä silmässä, ompelin sen tasosaumurilla (peitetikkokoneella) kiinni, sovitin ja elastinen vyötärönauha tuntui aivan sopivalta.

Onnistuin käyttämään mustaa perushametta jo useammankin kerran, ennen kuin perjantai-aamuna vetoketjunvedin jäi käteen, kun olin lähdössä töihin. Se oli jotenkin onnistunut ujuttautumaan nauhareunuksesta huolimatta irti. Aikaa säästääkseni olin vain leikannut vetoketjun poikki alkuviikosta eikä siinä ollut enää jäljellä muovisia stoppareita, joten tokihan tuo oli odotettavissa. Metsästimme sitten perjantaina uuden piilovetoketjun, jonka telkkusin ateljeekoneen kanssa paikoilleen ärräpäitä pidätellen – mustan vetoketjun ompelu hämärässä mustalle on kyllä yhtä juhlaa.

Sunnuntaina käytiin vielä kävelyllä marraskuisessa Turussa. Lisäksi onnistuin rakentelemaan verkkokaupan tynkää ja perehtymään WooCommercen maailmaan. Katsotaan, saanko jossain välissä vielä ihan jotain järkevääkin aikaiseksi. Ai niin ja väitöskirjakin nytkähti hieman eteenpäin, kun sain Etiikan kurssin suoritettua. Ja suunnitellun liikunnan määrä oli pyöreä nolla.