Tyyli ja muotitrendit

Nyt on takki tyhjä, onneksi on mekko

Reading Time: 2 minutes

Viimeiseen vuoteen olen saanut kiinni monta unelmaa ja unelmanpoikasta, että ei oikein sanotuksi saa. Osa on toteutunut pitkän haaveilun ja suunnittelun jälkeen. Osa mahdollisuuksista on tipahtanut täysin odottamatta, ei ole kun vain tarvinnut tarttua tarjoukseen. Toki on siellä vielä muutama unelma tilauksessakin.

 

Parasta kaikista

 
Vietimme viikonloppuna kaksosten lakkiaisia. Muistan, kun aikoinaan teini-iässä pohdin, että olisihan se mukava olla täysi-ikäisten lasten äiti nelikymppisenä, jolla on yli kymmenen vuoden työkokemuksella ja akateemisella loppututkinnolla. Siinä sitä istuin juhlasalissa ja katselin kameran linssin takaa, kun nuoriso haki ylioppilaslakkinsa. Tajusin hätkähtäen, että teinivuosina asettamani tavoite heitti vuodella ja yhdellä avioerolla. Olisin ehkä liikutuksesta kyyneleen vuodattanut, mutta en voinut, kun piti zoomata.

Käytännössä kolme vuotta lakin saamisen jälkeen kuulin itse odottavani kaksosia ja opettelin roolia aviovaimona. Molemmat olivat ihan suunniteltuja juttuja, tosin tehdessä ei tullut mieleen, että lapsia voi syntyä tuplana. Suvun edelliset kaksoset, kun taisivat olla 1800-luvun lopusta, ehkä.

Kysyjille viikonloppuna vastasin, että yksi elämäni parhaimmista päätöksistä oli saada lapset parikymppisenä. Ei kai se työn saanti ollut sen varmempaa heti lamavuosien jälkeen kuin nyt. Helppo oli kuitenkin tuleville työnantajille sanoa, että perhe on perustettu ja pahimmat lasten räkätaudit on lusittu jo opiskeluaikana. Saas nähdä, seuraavatko lapset äitinsä jalanjälkiä vai ei.

Nyt on takki tyhjä…


Nyt on takki tyhjä näiden juhlatohinoiden jälkeen (lisää juhlapohdintaa löytyy kolumnistani, sivu 20). Muutoin kirjoittaminenkin on yksi toteutunut haave muiden joukossa. Ei ehkä kuitenkaan, niin itsestään selvä lievästi lukihäiriöiselle. Jos nyt tässä haluaisin jakaa kuolemattomia elämän viisauksia nuorisolle, niin voisi todeta, että tekemällä oppii kaikenlaista, joten yrittänyttä ei laiteta.

… mutta onneksi on mekko

 
Kun tässä on tätä ompelullista ilosanomaa kirjoitettu puolitoista vuotta, niin palataan teemaan. Viikonlopun juhlia vietin itse ommellussa mekossa. Mekko ja bolero on ommeltu vuosi sitten sukulaisen häihin (KLIK), mutta sovituskuvat mekosta jäivät uupumaan. 

 
 
diy, sheat dress
Kotelomekko ja boleroa ylioppilasjuhlissa


Toki tajusin, kun mekon lauantaiaamuna päälleni pistin, että väljähän tuo nyt on. Korjasin väljyyttä sitten vyöllä ja totesin, että juuri sen kriittisen parin sentin verran lyheni helma. Seuraaviin juhliin mekko on kavennettava sopivaksi, jotta helma asettuu oikealle paikalleen eikä vyötä tarvita.

Samaisiin juhliin sain myös 90-luvun muodistuksen tehtyä, enhän sitä vatuloinutkaan kuin vuoden. Muodistusta ja trikoisen kierrätysmekon kuvia sitten seuraavissa postauksissa.

Leikkuupöydällä


Leikkuupöydällä on nyt melkoisen tyhjää, siellä odottaa vain se samettinen tupakkatakki, joka on majaillut siellä kohta vuoden.


Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIKsaat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

 

2 Comments

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *