Unohtumaton elämys

Olimme viikonloppuna Joensuu-Jukolassa. Komeampi osapuoli suunnisti ja itse keskityin talkootöihin

Olen tänään yrittänyt katsella, että josko joku paikalla olleista medioista olisi referoinut Rouva Jenni Haukion eilistä puhetta. Mainintoja puheesta ei sattunut silmään, mikä on sääli, sillä  hyvin valmisteltu puhe olisi ansainnut osansa.

Muodikkaasti raitapaidassa edustanut Rouva Haukio nosti esille, kuinka tasa-arvon edistyminen näkyi myös Jukolassa. Esimerkkinä hän mainitsi, että 69. Jukolan kilpailun johtajana toimi ensimmäistä kertaa nainen.

Rouva Haukio kuvasi Jukolaa penkkiurheilijan joululahjaksi – tapahtumaksi, jonka pitkistä perinteistä Suomi on ylpeä. Hän kertoi, kuinka Jukolassa yhdistyvät talkootyö, huippu- ja harrastusurheilu sekä kotiseuturakkaus.  Hän painotti puheessaan myös, että ”luonnon kokeminen on jokaisen etuoikeus”.

Jäin pohtimaan tuota etuoikeutta näin käsityöimmeisen näkökulmasta. Ihan niin kuin luonto myös ompelu- ja nikkarointitaidot tulevat meille annettuina. Suurin osa meistä  on saanut ensikosketuksensa käsitöihin koulussa. On neulottu ja virkattu hikisin käsin ja ihmetelty. Mietitty, kuinka sen langan saisi juoksemaan ja ompeleen kulkemaan suoraan.

Tasa-arvo on näkynyt tässäkin lajissa. Pojat on opetettu ompelemaan ja tytöt nikkaroimaan. Tiesittekö muuten, että yleissivistävän käsityönopetuksen isä on meillä ja maailmalla Cygnaeus? Käsityönopetus on ollut oman aikansa (1800)  innovaatio. Olen kuullut, että maailmalla ihaillaan, varsinkin suomalaisia sukkaohjeita monipuolisine kirjontamalleineen.

Pitkät ovat myös käsityöopetuksen juuret ja perinteet Suomessa. Joensuu-Jukola oli osa Suomi 100 juhlavuotta ja hyvä niin. Pohdin vain, että yhtään Suomi 100 tapahtumaa en löytänyt, jossa olisi muistettu Cygnaeusta tai käsityönopetusta. 

Mistähän tämä kertoo? Siitäkö, että emme osaa arvostaa käsillä tekemistä. Vai, että käsillä tekeminen mielletään naisten puuhasteluksi?