Uuden vuoden tunnustus ja kalenterin uudet kujeet

Vuoden alku on ollut ompelurintamalla hiljainen. Vanhat tutut jo muutaman kuukauden odottaneet projektit pölyttyvät henkareilla. En tiedä, mitä odottavat uutta innostusta vai periksi antamista. Kaikissa projekteissa on jotain pientä, mikä ei ole asettunut kohdilleen ensimmäisellä kerralla.

Pojalle tuskailin saamattomuuttani iltapäivällä. Hän päätyi siihen, että kun ei ole ulkoa asetettuja aikatauluja, niin ei ole pakko tehdä ja voin vain olla. Tuo olemisen sietämätön keveys on se haasteellisin paikka, en vain meinaa osata hellittää ja levätä. Ja, kun vihdoin lepää, niin on syyllinen olo sängynpohjalla vietetyistä hetkistä.

Alkuvuoden tunnustuksia

Tätä uutta blogivuotta kun pohdimme, teemaksi nousi käsitöiden rikastama arki. Mielessäni toki pohdin, että miten ihmeessä nämä käsityöt nyt arkea sulostuttavat. Jos herkeäisin asukuvia ottamaan, niin tulisi postauksista hyvin yksitoikkoisia – samaa mekkoa edestä ja takaa.

Ei sitä päivätyön ohessa kerkiä joka ilta ateljeehen ompelemaan. Nyt on tunnustettava, ettei aina en edes halua. On ollut yllättävän helppoa istua sohvalle illalla, tuijottaa televisiota ja haahuilla Pinterestissä.

Kalenterin uudet kuoret 

Kirvoittelin mielessäni alkuviikosta, että pitikin mennä lupaaman käsitöiden voimaanuttamaa arkea,  kun lähinnä välttelen koko juttua. Kirvoittelun lomassa katseeni osui työpöydällä lojuvaan paperiseen kalenteriin, jonka sinappinen väri ei alun perin miellyttänyt silmääni. Olin jo eräänä iltana ratkaissut ongelman ja ommellut omat uudet kannet kalenteriin.

Hymyilin. Havahduin, näin se vain ompelukseni löysi tiensä toimistotyöläisen pöydälle arkea sulostuttamaan. Kun suurin työpäivästä kului näppäimistön äärellä, tuntui itse asiassa voimaannuttavalle havaita, että on saanut aikaiseksi käsillään jotain konkreettista.

Kalenterin uudet kujeet

Nykypäivänä tuo paperisin kalenterin käyttä on melko vähäistä. Kaikki menot on merkittynä sähköiseen kalenteriin, joka kulkee kätevästi mukana puhelimessa. Perinteisestä kalenterista on tullut melkein turhake.

Pohdin kalenterin luonnetta. Yllättäen hoksasin, että voin tulevaisuuden suunnittelemisen sijasta kirjoittaa kalenteriin, mitä olen saanut valmiiksi kulloisenakin päivänä. Toimistotöissä, kun tahtoo välistä unohtua, mitä on jo tehnyt valmiiksi, kun punnertaa jo kohti uutta. Nyt kalenterini voimaannuttaa kaksinverroin.