
Viikko Turussa: Opetusta, hyötyliikuntaa ja kirjamessujen kokemuksia
Rakas päiväkirja! Ajattelin, ettei tälle viikolle kerry juuri mitään ihmeellistä kirjoitettavaa, kun oli tavallistakin tavallisempi viikko. Suunnittelin tulevia opetuksia ja pidin nykyisiä. Muutoin olen viettänyt laatuaikaa täällä Turussa ja nauttinut arjen juttujen tekemisestä, aamupuurosta ja iltateestä. Pohdiskelin iltaisin tutkimusaihettani ja aineiston litterointia. Lopulta päädyin siihen, että aineistoni saa kirjoittaa puhtaaksi joku muu kuin minä, ja tuuppasin sen maksullisen puhtaaksikirjoittajan harmiksi.
Hyötyliikunnan voima arjessa
Tosin loppuviikon aikana oli ilmassa jo hieman kiireen tuntua, ja huomasin, että kiristyvä pinna ja pitkät päivät saivat minut pohtimaan hyötyliikunnan tärkeyttä. Kävin lopulta hakemassa kengät suutarilta ihan kävellen keskustasta. Maltoin vielä kävellä kotiinkin, vaikka kannoinkin mukanani pienehköjä ruokaostoksia. Kummasti vain kantamukset ja lievä ylämäki asuntoa kohti saivat sykkeeni nousemaan – ei aina näköjään tarvitse laittaa lenkkikenkiä jalkaan, kun saa terveen punan poskille.
Kummasti vain kantamukset ja lievä ylämäki asuntoa kohti saivat sykkeeni nousemaan – ei aina näköjään tarvitse laittaa lenkkikenkiä jalkaan, kun saa terveen punan poskille.
Lauantaina nukuin tai oikeammin yritin nukkua pitkään, kun olisin kerran saanut. Sisäinen kelloni herätti vääjämättömästi heti seitsemän jälkeen. Nautittuani pitkän aamiaisen suuntasin kohti Turun kirjamessuja, ja pettymyksekseni käsityöaiheisia kirjoja oli tarjolla niukasti, joten sen suurempia aarteita en sieltä mukaani voinut haalia. Osallistujia oli kyllä messuilla ihan tungokseen asti.

Pieniä voittoja arjessa
Sunnuntaiaamuna olin taas ylhäällä melkeinpä ennen kukonlaulua. Sain aamulla hieman luettua mielenkiintoista englantilaista väitöskirjaa vastuullisuustietämyksestä yliopistolle palautettavaan tehtävään. Samassa välissä tulin hakeneeksi yhtä pientä henkilökohtaista stipendiä väitöskirjaprojektin kuluihin. Saa nähdä, onnistunko saamaan rahaa muun muassa litterointi- ja seminaarikuluihin, ettei tarvitsisi kaikkea omasta pussista maksaa vuosien saatossa.
Viikon aikana googlailin vielä näitä Louhiattaren omistamia brändejä ja huomasin, että jälleen kerran sekä tämän blogin nimi – ”Kaavoihin kangistumatta” että meidän kaavabrändi ”Omin mitoin” olivat löytäneet tiensä vapaan sivistystyön kursseihin ilman, että olen itse niissä opettajana. Laitoin sitten asianosaisille tahoille muistutuksen siitä, että näiden nimien käyttäminen on tässä yhteydessä luvanvaraista, ja sain ilokseni asialliset vastaukset takaisin.


