Syksyn haasteet ja luovat projektit: Farkkuhameen uudistaminen ja ristipistokirjonta

Kaupallinen yhteistyö @pfaff_Suomi kanssa.

Rakas päiväkirja! Onkohan muilla sellaisia vuodenaikoja, jolloin tuntuu, että elämä on vuodesta toiseen aina yhtä haastavaa? Tarkoitan sitä, että nämä ihmisenä olemisen kipupisteet aktivoituvat juuri syyskuussa, milloin omasta ja milloin muiden triggeroimina. En enää edes muista, monenko kriisin vuosipäivää pitäisi juhlia – taitaa hevosavusteisesta selän murtumisestakin olla yli kymmenen vuotta jo. Ja yleensähän sitä on tullut pyörittyä siinä vakiokolmiossa: terveys, perhe ja työt. Ja usein juuri silloin, kun olen saanut mielestäni ’makkarani mieleiseni’, jostain putkahtaa jotain uutta pohdittavaksi ja koettavaksi.

Tosin täytyy todeta, että verrattuna aikaisempiin vuosiin tämä syksy on ainakin toistaiseksi kohdellut kohtuullisen hellästi, ja olen saanut keskittyä omaan tekemiseeni niin töissä kuin kotona. Kaiken kaikkiaan tämä viikko oli harvinaisen rauhallinen, ja ehkäpä juuri siksi flunssa yritti ottaa minut otteeseensa alkuviikosta. Kovasti kylmi ja väsytti, ja pääasiallisena ajatuksena oli kaivautua vällyjen väliin. Etätöiden ihanuus on kyllä se, että täyden työpäivän päätteeksi pääsee pikaisesti lepäämään eikä tarvitse mitään siirtymätaipaleita. Toki, jos kuume olisi noussut, olisin antanut periksi – ei enää nykyään jaksa leikkiä työn sankaria terveytensä kustannuksella.

Viikoittaiseen harjoitteluohjelmaan tämä flunssanpoikanen teki loven; pääsin lenkille vain maanantaina, vaikka ruskaisesta metsästä olisin halunnut nauttia enemmänkin. Valitettavasti kaikki venyttelyt ja muut jäivät välistä, eikä lauantaina Kolilla kävelty muutaman kilometrin lenkki juuri vyötäröä jäntevöittänyt, vaikka mieltä piristikin kummasti. En ole tainnut viimeisen vuoden aikana liikkua näin vähän kuin yhtenä kesäisenä viikkona, kun päätin ottaa sykemittarin ohjauksesta tauon. Jokohan pääsen liikkeelle tulevalla viikolla, vai vieläkö pitää jäähdytellä?

Luovat Projektit: Farkkuhameen uudistaminen

Nyt, kun olin lähellä noita teollisia ompelukoneita, sain edistettyä tämän kuun ompelu- ja kirjontaprojektia eteenpäin. Sattumalta tuossa elokuussa leikkuupöydälleni ilmestyi kolmet miesten farkut, joissa oli ihan oikeissa töissä tulleet lisäkulutukset ja polvissa paikattuina mojovat reiät. Purin liimapaikat pois ja kävin hieman katselemassa netin loputtomasta kuvastosta, millaiset farkkuhameet näyttäisivät olevan pinnalla. Kovasti silmiini sattui midi-mittaisia farkkuhameita, joissa on edessä syvähalkio. No, 45+ vuotiaan pukuvarastoon syvät etuhalkiot eivät juuri istu, joten päädyin tekemään hieman perinteisemmän hameen. Sattumalta saamani farkut olivat sitä pituutta, että sain ns. maximittaisen hameen. Sain hyvin myös hyödynnettyä alkuperäiset lahkeensuut aitoine kulumisineen.

Lisäksi keväällä kuulin erään tuttavani ihmettelevän, mihin noita perinteisiä ristipisto-ompeleita voi nykyään käyttää, kun harva enää käyttää merkattuja liinoja pöydälläkään. Toisaalta kotona pohdittiin, täytyykö ristipistokuvion olla aina kukka. Niinpä päätin paikata polvien reiät farkkupaikoilla ja kirjoa paikat parhaan kykyni mukaan piiloon isolla ristipistokuviolla. Lopulta päädyin ranskankielisen netin syövereiden innoittamana riikinkukkoon. Lopulta löysin näyttävän riikinkukon Antiikkisten kaavojen kirjastosta (Antique Pattern Library) vuonna 1915 julkaistusta The Priscilla Filet Crochet Book No. 2 (Kettelle, 1915).

Alkuperäinen ohje on tehty virkattavaksi, mutta käytännössä sama neliö toimii myös ristipistokuvion lähteenä ja neulekuvion (joskin kuvioista voi tulla hivenen leveämpi). Naputtelin ohjeen kuvan taustakuvana riikinkukon ristipistomuotoon MySewnet-ohjelmistolla, ja kirjoin lopuksi kuvion Pfaff Creative Ambition 640 -koneella housujen lahkeeseen. Samalla lisäsin kuviosta irrotettuja pieniä kukkia ja kiekuroita hieman sinne ja tänne, missä tahrat tai reiät kaipasivat piilottamista. Täytin etuhalkion toisten farkkujen takalahkeesta leikatuilla kiiloilla ja lisäsin pienet kiilat myös sivusaumoihin helpottamaan liikkumista, jotta ei tarvitse kävellessä sipsuttaa. Ei tämä täydellinen ole, mutta ensi kesän ulkoilmatapahtumiin välttää oikein hyvin.

Lähde

Kettelle, F. W. (1915). The Priscilla Filet Crochet Book No. 2. The Priscilla Publishing Company.