Miksi hyvin istuvan vaatteen tekeminen on edelleen niin vaikeaa vuonna 2026?
Rakas päiväkirja, olen viime aikoina pohtinut istuvia kaavoja. Tai tarkemmin sanottuna sitä, kuinka paljon aikaa kotiompelijat käyttävät kaavojen ympärillä ilman, että yhtään oikeasti istuvaa vaatetta valmistuu. Hyllyt notkuvat käsityökirjoja ja kaapit pursuavat kaavoja. Tietokoneiden kansioissa asuu satoja pdf-tiedostoja, joista osa on joskus tulostettu ja teipattu yhteen. Osa odottaa edelleen sitä…
LUMO 2026: Kymmenen vuotta hylättynä ollut kasvimaa herää jälleen eloon
Mihin se aika oikein hujahtaa? Juuri pohdin, että ihan äskenhän kerroin tästä LUMO2026-projektista, mutta siitäkin on hujahtanut jo useampi viikko. Toki täällä korkeammilla kasvuvyöhykkeillä ei keväällä ole ollut samanlaista kiirettä kuin esimerkiksi Turun seudulla. Kävimme vappuviikolla pienellä puutarhakierroksella Turussa, ja voi kuinka paljon kaikkea ihanaa olisikaan tehnyt mieli ostaa. Tosiasia…
Karjalanruusu-kuosi syntyi näin – voiko oman kuosin suojata?
Minua on pitkään ärsyttänyt yksi asia käsityöharrastajien keskuudessa: se, kuinka me ajattelemme, että firmojen klassikkokuosit ovat yhteistä kansallisomaisuutta. Parhaiten tämä kenties näkyy Marimekon Unikko-kuosin armottomana kopiointina neuloen, kirjoen ja ommellen. Ja sitten tuohtumuksena, mikäli yritykset pyytävät poistamaan vaikkapa kirjoneulekaavion nettisivuilta. Miksi me ajattelemme kansalliskuosien kuuluvan kaikille? Ei ne kuulu. Lisää…
Kirpputorilöytö Turun keväässä
Olen jo kymmenen vuotta seurannut vaikuttajien blogigenreä ja pohtinut, miksi esiteltävien vaatteiden ja asusteiden täytyy lähes aina olla uusia — kaupasta ostettuja tai ainakin itselle uusia kirpputorilöytöjä. Vaatteet nähdään kerran, minkä jälkeen ne katoavat kuvastosta lähes kokonaan. Eihän kukaan meistä enää oikeasti osta tai valmista vaatetta vain yhtä videota tai…
Äitienpäiväruusut uuteen ruukkuun – näin saat kukat kestämään pidempään
Tiesitkö, että kaupasta ostetut ruukkukukat kannattaa usein istuttaa uudelleen? Muistin sen taas äitienpäiväasetelmia tehdessäni. Kun otin äitienpäiväruusut pois muovisista ruukuistaan, ne olivat aivan täynnä juuria, joten uudelleenistutus oli todella tarpeen. Haaveilin joskus, että istuttaisin jokaisen saamani äitienpäiväruusun kukkapenkkiin. Jostain syystä en ole koskaan saanut sitä tehtyä, mutta ajatus on silti…
Miltä tutkimustyö oikeasti tuntuu?
Rakas päiväkirja! Vappuna, kun painoin teekkarilakin päähäni, olin ensimmäistä kertaa oikeasti ylpeä siitä, että voin sen tehdä. Tähän asti olen jotenkin häpeillyt sitä. Nyt jokin oli toisin – en vain aivan tiedä, mikä. Täytyy kyllä todeta, että viime loka–marraskuussa, kun katsoin tulevaa kalenteriani näiden kirjoitusten osalta, tunsin kasvavaa pakokauhua. Edessä…
Yksinäisyys parisuhteessa – ajatuksia arjesta, kirjoittamisesta ja yhteisestä ajasta
Rakas päiväkirja! Jotkut rentoutuvat juoksemalla – minä rentoudun kirjoittamalla. Ensin ajattelin, että jätän sunnuntain kirjoittamiset välistä, kun jo päivällä väkersin muutaman opiskeluesseen jatko-opintoihin liittyen. Mutta kun istahdin sohvalle, sormeni ajautuivat näppäimistölle aivan itsestään. Aihetta piti hetki hakea. Tuoreena uusiorouvana olen huomannut jotain yllättävää: yksinäisyydestä on tullut jotenkin painostavaa. Huolimatta siitä,…
LUMO 2026: Kesä pihamaalla – vastuullisuus käytännössä
Tuossa taannoin, kun sain kasveilla stailaamisen tutkinnon osan valmiiksi. Minulle esitettiin kysymys, että mahtaisiko olla jotain kurssia, joka saisi rouvan innostumaan puutarhanhoidosta. Myönnän, että osui ja upposi – en ole mikään puutarhaihminen, ja voin miltei vannoa, ettei minusta sellaista tule – ikinä. Kuten arvata saattaa, kun tätä postausta nyt kirjoitan,…
Kuosi, jota en ole julkaissut ja analyysiparalyysi
Rakas päiväkirja! Minulla on koneella kansio, jota en oikeastaan koskaan avaa. Se sisältää kuoseja, joita olen suunnitellut vuosien varrella – sellaisia, joista osa on jo valmiita, osa melkein, ja osa juuri syntymässä. Yhtäkään niistä ei ole julkaistu. Ei siksi, etten ehtisi. Vaan siksi, että jään pohtimaan. Ja silti, juuri nyt…
Kuvaessee: Kirjoitusmaratonista kevääseen
Tällä viikolla oli jälleen yksi määräaika kahdelle artikkelille, joita olen hionut jo vuoden verran. Palautan tekstin vertaisarviointiin, saan kommentit takaisin ja kirjoitan uudelleen. Väitöskirjan kirjoittaminen ei ole sprintti vaan maraton, jossa kirjoittamiskunto ja stilisoinnin taito joutuvat koetukselle yhä uudelleen. Perjantaina sain viimeisimmän artikkelin valmiiksi hieman kahdeksan jälkeen illalla. Sen jälkeen…
