Kurkistus kulissien taakse -ajatus ei ole omani vaan Kototeko blogin haaste. Törmäsin haasteeseen jo muutama viikko sitten. Ajattelin, ettei tavallisen ihmisen tavallisesta viikosta löydy kerrottavaa. Maanantaina hoksasin, että tämä viikko voisi olla ihan dokumentoimisen arvoinen, joten lähdetäänpä nyt liikkeelle. Itse tehty signature mekko Marimekon Pienestä puutarhasta (Kuva: julkaistu kuvaajan luvalla) Maanantai Jatkoin kummitytön toisen mekon ompelua (KLIK). Sunnuntaisessa sovituksessa tosin ilmeni, että mekossa pitäisi olla kukkia. Prinsessan toivelistalle nousi lisäksi ihonmyötäinen mekko. Maanantaina väkersin siis lupaamani kukkaa ja vyötä mekkoon. Ei istunut kukka eikä vyö mekkoon, joten suuntasin lenkille. Purin kukan ja vyön mekosta. Tein kaksi kukkaa lisää. Pujottelin vyön sisään kuminauhan, kiinnitin kukat. Nyt on prinsessalla uusi rannekoru, toivottavasti tykkää.…

Hyvin tuli lomapäivät valittua, kun sataa niin joutaa ompelemaan. Kummityttöni tilasi taannoin mekon. Kävimme tytön, sen veljen ja äidin kanssa kangasostoksilla toissa lauantaina. Veli valitsi sellaisen kivan perustrikoon ja helpon ommeltavan. Kummitytölle valikoitui trikoo, johon mahtui pari lisäjoustoa tarjoavaa pliseerausta. Liekkopoimutusta helmassa. Kummitäti täti sai sitten ihan itse miettiä, miten helmasta saadaan prinsessamainen ja käännetty. Aikana aseteltua saumurin langankireyksiä sain, kun sainkin aikaan rullapäärmeen. Lisäksi, kun venytin kangasta, ommellessa niin kangas liekottui kauniisti. Halkio takaa Taakse tuli halkio, joka suljetaan nappisilmulla ja napilla. Halkio, pääntie ja kädentiet ovat huoliteltu trikoosta leikatulla kaitaleella. Leikatun kaitaleen leveys oli 3x valmiin reunan leveys + 5 mm saumanvara. Kaitale on leikattu kankaan joustavimpaan suuntaa. Lopulta valmistui…

Kävimme kurkkaamassa, miltä kansallismaisemamme Kolilla näyttää. Ihailimme maisemia ja nautimme vihreydestä. (Kuva: Juha Koivistoinen) Mukanamme kulki myös pakollinen ompelus. (Kuva: Juha Koivistoinen) Itse kaavoitettu ja ommeltu pusero, kun kerran käsitöiden kanssa eletään. (Kuva: Juha Koivistoinen)

Sanotaan, että ryppyisissä lakanoissa onni asustaa. Meillä asustaa aineskin lehmä ja välistä koirakin.  Liekö kellään samanlaista ongelmaa? Koiruus on kyllä kärppänä paikalla, kun silmä välttää. Äitienpäivänä Lakanat ovat ihan omaa ompelu, jo keväältä valmistuivat näppärästi äitienpäiväksi. Lakanat olivat sinänsä palkitsevia ommeltavia, että kangasmetrit vajuivat ja mieli lepäsi tasaisen nakutuksen tahdissa. Kangas valintakin oli yhteinen konsensus ostosreissultamme Turusta.  Täytyy myöntää, että en kyllä itsekään lämmennyt söpölle pinkille. Ei kait’ näistä lakanoista jaksaisi tämmöistä melua pitää, mutku tuskasta näkyy olevan tuplaleveän puuvillan löytäminen. Yksivärisenä löytyy kyllä, mutta kuviolliset ovat ainakin Kolin kokoisen kiven alla.  Tuplasti ongelmissa Kun on vihdoin löytänyt molemmille soveltuvan tuplapatjan ja raaskinut ostaa  tuplaleveän untuvapeitteen, niin tavallaan odotin, että lakanat…