Olinko sittenkin se koira, johon kalikka kalahti?
Ihmettelin aattona samaan seuraan sattuneille kylänmiehille ja -naisille, että mikähän on minuun mennyt, kun suustani tipahtelee, milloin mitäkin totuuksia. Ei sen olisi niin väliä jos tipahtelisi pieniä ja sieviä sammakoita, mutta kun loikkii rupikonnia. Kiitos vain kaikille kuuntelijoille 😉 Onni on valmiit näyttötyöt. Pehmeä ja helppohoitoinen lapsen mekko on myynnissä sisarustensa kanssa Couturier Boutiquessa. Kuva: Juha Koivistoinen. Freudilainen lipsahdus Yksi lipsahduksista tapahtui, kun menin kierrätysompelun lähipäivään keväällä. Siellä toiset innostuneena tuunasivat vaatteitaan kenkiä, laukkuja, kuka mitäkin. Minä puolestaan yritin lattialla koota viiden sentin trikoosuikaleista siedettävän näköistä mekkoa ja tuskailin, ettei tästä mitään tule. Edessäni oli piirtämäni topin kaava, jonka päälle asettelin suikaleita yksi kerrallaan ja ompelin saumurilla yhteen. Koska suikaleet…
Aina ei tiedä, minne tie vie
Aina ei tiedä, minne tie vie. Lapsena halusin käsityönopettajaksi. Elämä vei, haave jäi. Viime keväänä, kun pohdin tulevaisuuden työkuvioita yllätyskäänteiden jälkeen (KLIK), otin yhteyttä kansalaisopistoon. Nyt olisi tarjolla syksyllä valmistuva ompelijakisälli, jolla on suoritettuna opettajan pedagogiset opinnot sekä kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen aineopinnot. Ompelijakisällin pukeutumisneuvontaa Syksyisen ideariihen jälkeen saimme suunnittelijaopettajan kanssa ideoitua pari lyhyt kurssia. Oikeammin se meni näin, minä tarjosin ompelujuttuja ja juttelin niitä näitä. Suunnittelijaopettaja poimi puhetulvasta sanan sieltä ja toisen täältä. Lopulta opettaja kysyi, onnistuisiko tyylikurssin järjestäminen. Kun on opiskellut yrittäjyyttä päätoimisesti ja työskennellyt projektitehtävissä useammassa kansainvälisessä yrityksessä, niin asiakkaan tarpeeseen vastataan kyllä. Tosin fiksu vastaa kyllä vain niihin asioihin, jotka pystyy toimittamaan tai on ainakin hajulla. Pohdin…
Korvataanko akat hirvillä? -pohdintaa nahkamekossa
Itä-Suomessa on sanonta, että taivaltaa sataa vanhoja akkoja helmat korvissa. Nyt täytyy todeta, että akoista harvemmin kuulee puhuttavan meillä. Lisäksi vastuu jää täysin sanojalle, jos erehtyy parisuhteen kauniimpaa osapuoltaan akaksi kutsumaan. Pohjanmaalla murre on toinen, joten siellä ei saa ympäri korvia, jos nyt sattuu lipsahtamaan. Niihin hirviin Viime viikko oli vilkasliikkeinen alkuviikosta, pyörähdin Helsingissä työmatkalla. Mennessä menin lentämällä ja palasin junalla, kun aikataulut antoivat myöden. Illan viimeisin juna oli vajaat 50 minuuttia myöhässä. Myöhästymisen syynä ei ollut pakkanen eikä raiteille satanut lumi. Myöhästymisen aiheutti edellä kulkeneen junan eteen ajautunut hirvi. Konduktööri kertoi, että Pendolino vahingoittui yhteentörmäyksessä. Miten lie hirvelle käynyt? Mistä se siihen ilmestyi? Pohdin siinä silmät ristissä,…
Paluu todellisuuteen
Vuosi sitten pohdimme monta kuukautta uuden blogin perustamista. Sattui vielä samaan aikaan mukava blogihaastekin vastaan ja löytyi se oma lokero Blogistaniaan (KLIK). Tavoitteetkin olivat kuluneelle vuodelle selkeät: molemmat tutkintopaperit taskuun, opintovapaalta takaisin töihin. Lisäksi tavoitteena oli kirjoittaa viikoittain. Paluu arkeen Nyt on jotenkin toisin. Ei oikein tiedä, mistä kirjoittaa. Se kuuluisa tyhjän paperin kammo tuli kutsumatta kylään. Kun eräänä kynttilöiden valaisemana (lue: sähköttömänä) iltana pohdin tätä kirjoittamisen vaikeutta, hoksasin että kyse on jostakin muusta. Kyse on siitä, että olen palannut takaisin normaaliin elämään. Olen palannut normaaliin työssä käyvän ihmisen arkeen. Arkeen, jota olen paennut viimeiset kymmenen vuotta, kun olen tavoitellut akateemista loppututkintoa. Joulua edeltävänä keskiviikkona saavutin tavoitteeni. Sitten iski suunnaton…
Onni on haikeutta ja housuja
Olemme tässä kiireisen viikon keskellä pohtineet, että mistä se onni koostuikaan. Onni on yhdessä ja yksin tekemistä. Joskus se on niin tuttua ja turvallista, että sitä ei huomaa. Onni on kuuma kahvi ja valmiiksi keitetty aamupuuro, niitä arjen pieniä hetkiä. Luonnoksia mekkoa varten Onni on haikeutta Välistä onni on haikeutta siitä, että saavutettaviksi tehdyt unelmat ovat jo viittä vaille valmiita. Perjantaina tasailin saldoja ja vietin laatuaikaa Kuopiossa ompeluopissa. Joku voisi reissua kutsua a-luokan reissuksi, kun ihan isseksein olin. Minä en vain jotenkin osaa olla, kun toinen ei ole siinä vieressä. Haikeaksi reissun teki se, että viimeinen ompelutyöni ennen näyttöä alkaa olla viittä vaille valmis. Jos joku muistaa niin kävimme heinäkuussa…
Pakkopullaa aamupuuron kaverina
Olen tässä melkein jokaisena aamuna kirjoittanut tunnin diplomityön johtopäätöksiä ennen töihin lähtöä. Täytyy kyllä todeta, että onhan se sellaista pakkopullaa aamupuuron kaverina. Vielä kertaalleen silmäillä jo kirjoitettua yhdeksääkymmentä sivua. Miettiä, että mitenkä minä tämän vielä kerron uudelleen ja uusin sanoin. Pohtiakin pitäisi osata ja suhteuttaa analyysin tulokset jo tehtyihin tutkimuksiin. Joskus ei vaan innosta, vaikka kuinka ois’ oikeat pelit ja rensselit. Ei se auta toimeen on tartuttava, pidettävä katse tavoitteessa ja punnerrettava kerran tai kaksi. Kyllä se diplomityö sieltä valmistuu ihan kuin nämä työhousutkin – itse tehden ja kaavoittaen. (Kuvat: Juha Koivistoinen) Toden perään aamulla kirjoittaminen on ollut varsin antoisaa. Tiedän, että tunnin verran on tavoite lähempänä. Ainut huono puoli…
Mustaa valkoisella
Sanotaan, että ryppyisissä lakanoissa onni asustaa. Meillä asustaa aineskin lehmä ja välistä koirakin. Liekö kellään samanlaista ongelmaa? Koiruus on kyllä kärppänä paikalla, kun silmä välttää. Äitienpäivänä Lakanat ovat ihan omaa ompelu, jo keväältä valmistuivat näppärästi äitienpäiväksi. Lakanat olivat sinänsä palkitsevia ommeltavia, että kangasmetrit vajuivat ja mieli lepäsi tasaisen nakutuksen tahdissa. Kangas valintakin oli yhteinen konsensus ostosreissultamme Turusta. Täytyy myöntää, että en kyllä itsekään lämmennyt söpölle pinkille. Ei kait’ näistä lakanoista jaksaisi tämmöistä melua pitää, mutku tuskasta näkyy olevan tuplaleveän puuvillan löytäminen. Yksivärisenä löytyy kyllä, mutta kuviolliset ovat ainakin Kolin kokoisen kiven alla. Tuplasti ongelmissa Kun on vihdoin löytänyt molemmille soveltuvan tuplapatjan ja raaskinut ostaa tuplaleveän untuvapeitteen, niin tavallaan odotin, että lakanat…
Saatat pitää myös näistä!
Opas täydelliseen neulottuun lierihattuun naiselle modistin opein: askel askeleelta – Omin mitoin
Lämpimät naisten lapaset villaneuloksesta ompeluohje ja ilmainen PDF-kaava – Omin mitoin™
Kesälomakuplasta paluu arkeen: Moottoripyöräreissu, käsityöprojekteja ja väitöskirjatyötä
Kumpi on lopulta tärkeämpää uusi kolttu vai parisuhde?
Siinä se viikko vilahti. Keskiviikkona oli ensimmäinen työpäivä. Päivä sujahti ohi uusia ihmisiä kätellen ja käytännön asioita hoitaessa. Mistä ovesta kuljetaan? Missä on taukotila ja istumapaikka? Kävi illalla mielessä, että kirjoittaisinkin kuulumisia. Jännityksen purkautuminen ja uudet asiat väsyttivät kuitenkin sen verran, että kallistin pääni pieluksille ennätys aikaisin. Pieni siirtolapuutarha Torstai-iltana hoksasin, että ne firman juhlat on jo huomenna. Sain kankaan leikattua ja pääsin illalla ompelemaan, kuten alun perin suunnittelin. Kotelomekko on siitä kiitollinen ommelta, että siinä ei ole montaa saumaa. Tavoitteeni oli ommella mekko iltayön valoisina tunteina niin kuin ennen vanhaan. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta, kun helma on päärmätty vasta taksissa. Kun kello lähenteli kymmentä, sain takakappaleeseen vetoketjuineen tehtyä.…
Helman kääntöä ja pohdintaa blogin tulevaisuudesta
Lauantaina selättelin iskemättömän kankaan kammoa. Kuinka se voikaan olla, niin vaikeaa leikata näyttökangasta? Haastavalta se, joka tapauksessa tuntui, vaikka kuinka olin koeversion ommellut ja sovitellut. Esivalmistelut Kun sain ensimmäisen kappaleen leikattua, niin kappale toisensa perään valmistui. Tutulla rutiinilla sain leikattua ja kiinnitettyä tukikankaat liimaprässillä. Tukikankaat on muuten leikattu samoin periaattein kuin ennenkin (KLIK), joskin jouhista irtoliinaa ei tähän tule. Tuo ns. raaveliina on pääosin käytössä miesten takeissa, ja siihen harvemmin törmää naisten jakuissa. Vaikka olen aikaisemmin ommellut, on opintojen aikana tullut uutta myös itse ompeluun kaavoittamisen lisäksi. Kaavoittaminen oli suurin syy opiskeluihin hakeutumiseen puolitoista vuotta sitten. Esimerkiksi tänään silittelin jakun helman, hihan ja housujen käänteet valmiiksi ennen ompelua, jotta asettuvat…
Kirjoitanko vai ompelenko?
Se ois’ taas se aika vuodesta, kun osoitetaan oma osaaminen ja kädet hikoavat. Havaittavissa on myös eräänlaista sijaistoimintaa. Järjestelen paikkoja huushollissa ja suoristan maton hapsut. Diplomityön stilisointikin kuulostaa houkuttelevalta. Kirjoitanko yrittäjyyskasvatuksesta vai ompelenko? Ompelenko vai kirjoitanko? On siis hetki, kun osoitetaan osaaminen osana vaatetusalan ammattitutkintoa. Huhti-toukokuun näyttönä on jakun ja housujen valmistaminen asiakkaalle. Ihan alkeista siis lähdetään. Peruskaava, josta kuositellaan asiakkaan haluama malli ja tehdään sitten kaavat saumanvaroineen. Tehdään ompelujärjestys ja tekniikkakuvat. Ommellaan koevaate, sovitetaan ja muutetaan kaavoja tarvittaessa. Leikataan päällis- ja vuorikankaat, liimataan tukikankaat. Ommellaan millintarkasti. Toukokuun viimeisellä viikolla on sitten deadline. Kuten näkyy, tänään en ommellut enkä kirjoittanut, vaan harrastin piirtämistä. Oheistettuna on tunnelmakuva työn alla olevasta malleista.…
