Karjalanruusu-kuosi syntyi näin – voiko oman kuosin suojata? Uusi

Minua on pitkään ärsyttänyt yksi asia käsityöharrastajien keskuudessa: se, kuinka me ajattelemme, että firmojen klassikkokuosit ovat yhteistä kansallisomaisuutta. Parhaiten tämä kenties näkyy Marimekon Unikko-kuosin armottomana kopiointina neuloen, kirjoen ja ommellen. Ja sitten tuohtumuksena, mikäli yritykset pyytävät poistamaan vaikkapa kirjoneulekaavion nettisivuilta.

Miksi me ajattelemme kansalliskuosien kuuluvan kaikille? Ei ne kuulu. Lisää jonkun lakimiehen ajatuksia tästä voi lukea vaikka täällä.

Eniten minua ihmetyttää tässä se, että käsityötaidostaan ja luovuudestaan ylpeät harrastajat näyttävät kulkevan ilman tunnontuskia Isolan kopiounikko rinnuksessaan tai jalassaan.

Miksi me emme tee omaa kuosia, jota voidaan muokata mielin määrin? Sillä luovuuttahan meillä on.

Karjalanruusu kuosin lähtökohtana

Tätä hetken pohdittuani aloin miettiä, mikä olisi se oma kuosi, joka toisi esille oman kulttuuriperimäni modernilla tavalla. Sillä näillä karjalaisilla laulumailla sukuni on asunut ainakin jo vuodesta 1721. Ei ihan helppo tehtävä.

Selailin Digi-kansalliskirjaston lehtiä, taidetta, kasvistoja ja vanhoja karjalaisia kirjontamalleja sekä ajantasaisia trenditietokantoja. Jututin useampaakin tekoälymallia siitä, mitä karjalaisuus on. Kiusasin aviopuolisoa, äitiä ja jälkikasvua.

Ja jostakin putkahti esiin Karjalanruusu (Rosa acicularis), Pohjois-Karjalan maakuntakukka, piikikäs pensas, jossa on ihanan sydämenmuotoiset lehdet. Pikainen Google-haku paljasti myös, ettei karjalanruusua ole juurikaan hyödynnetty pohjoiskarjalaisessa kuosi- tai käsityöperinteessä.

Luonnoksesta valmiiksi kuosiksi

Eräänä iltana otin lyijykynän käteen ja aloin hahmotella, miltä ruusu voisi näyttää kuosina.

Kun perheen mielestä löytyi hyvä hahmotelma, piirsin lyijykynähahmotelman ääriviivat mustalla tussilla.

Kuvasin kuvan ja siirsin sen Illustratoriin, jota sitten siivoilin ja muotoilin sähköisesti niin, että lopputulos alkoi miellyttää silmää.

Kun pääkukka oli valmis, lähdin rakentamaan siitä eri versioita: varren kanssa ja ilman, venytettynä ääriviivana ja pienempänä sisäosaversiona. Ja sitten ryhmittelin näitä eräänä sunnuntaina Turussa ihan kuosiksi asti.

Lisäksi hain sellaisia värejä, jotka toimisivat kesäihmiselle, eli harmahtavia viileitä sävyjä, jotka tuovat kesäihmisen vaalean ja punertavan ihon hyvin esille.

Kuosin suojaaminen

Kirjoitin aiemmin, että koneelle on jäänyt muutama kuosi odottamaan julkaisua. Olin pitkään pohtinut niiden suojaamista, mutta tekijänoikeuksiin ja tavaramerkkeihin liittyvät kustannukset tuntuivat pienelle toimijalle varsin suurilta. Tähän löytyi kuitenkin lopulta ratkaisu.

Kun kuosi alkoi muutenkin olla valmis, oli aika ryhtyä selvittämään myös sen suojaamista. Hain pk-yritysrahastosta IPR-arvoseteliä, jonka avulla pienet yritykset voivat saada tukea teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviin toimenpiteisiin.

IPR-arvosetelit on tarkoitettu teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien toimien toteuttamiseen, kuten tavaramerkki- ja mallisuojaukseen EU:ssa kansallisella, alueellisella ja EU:n tasolla. Sain avustuksen. Laitoimme sunnuntaina EUIPOon, Euroopan unionin teollisoikeuksien virastoon, hakemuksen tavaramerkkisuojasta.

Onnistuin löytämään yrityksen, joka tulostaa pieniä määriä nopeasti ja tarjoaa kilpailukykyisiä hintoja isoissa määrissä. Yritys toimii nopsaan, sijaitsee Euroopassa ja näyttäisi ajattelevan vastuullisuutta sekä materiaalivalinnoissa että painoväreissä. Tilasin mallipalat ja arvioin niiden laatua.

Ja heti perään laitoimme muutamat metrit omaa kuosia juuri toimittajalle tilaukseen. Toimittaja vaikutti ensi tuntumalta osaavalta, sillä he ottivat heti yhteyttä havaittuaan noviisin tekemässä kuosissa virheen. Niinpä korjailinkin sitä eilen.

Mitä opin kuosin suojaamisesta?

Ja huolimatta siitä, meneekö hakemuksemme läpi, opin prosessin aikana, että EU:ssa on myös erillinen suoja rekisteröimättömälle mallille, joka antaa suoja kolmen vuoden ajan. Se antaa suojaa identtisiltä kopioilta EU:ssa ilman rekisteröintiä. Tämä suoja alkaa siis nyt tästä päivästä, kun julkaisen tämän postauksen. Lisäksi tekijänoikeuslaki suojaa tekemääni versiota Karjalanruusua ilman eri ilmoitusta, joten tätä kuosia et pysty hyödyntämään kaupallisesti edes myyjäisiissä ilman, että sinulla on siihen lupa ja lisenssi meiltä.

Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia kuoseja tai symboleita sinä nostaisit esiin omasta kulttuuriperinnöstäsi. Mikä olisi sinun ”Karjalanruususi”?