Tekstiilin ja muodin kiertotaloustuotteita oppimassa
Reading Time: 2 minutesEi enää ikinä ompelupakin ja pukupussin kanssa seikkailua ympäri Itä-Suomea totesin, kun sain ompelijakisällin viimeisen näytön valmiiksi marraskuussa. Olin samaa mieltä vielä joulukuussa, kun pokkasin todistuksen. En tiedä, onko minulla lyhyt muisti vai virtaako ompelukoneöljy suonissa mutta huomasin suostuvani tammikuussa yhteen tutkinnon osaan kevääksi. Kiertotaloustuotteita Varkaudessa Kun kerran talossa oli kasvuikäiset kaksoset, tuli vuosien varrella ruokittua reippaasti UFF:n vaatekeräystä. Kenties kaukaa viisaana pyysin poikia säästämään pieneksi jääneet vaatteet leikkuupöydän alle toissa syksynä. Nuoriso teki työtä käskettyä ja nyt pöydän alta löytyy varsinainen kasa farkkuja, ulkoiluvaatteita ja trikoota. Tavallaan voi todeta, että tekstiilin ja muodin kiertotaloustuotteiden suunnittelemisen ja valmistamisen tutkinnonosa (KLIK) osui ja upposi. Ainakin harjoitusmateriaaleja on vaikka…
Korvataanko akat hirvillä? -pohdintaa nahkamekossa
Reading Time: 2 minutesItä-Suomessa on sanonta, että taivaltaa sataa vanhoja akkoja helmat korvissa. Nyt täytyy todeta, että akoista harvemmin kuulee puhuttavan meillä. Lisäksi vastuu jää täysin sanojalle, jos erehtyy parisuhteen kauniimpaa osapuoltaan akaksi kutsumaan. Pohjanmaalla murre on toinen, joten siellä ei saa ympäri korvia, jos nyt sattuu lipsahtamaan. Niihin hirviin Viime viikko oli vilkasliikkeinen alkuviikosta, pyörähdin Helsingissä työmatkalla. Mennessä menin lentämällä ja palasin junalla, kun aikataulut antoivat myöden. Illan viimeisin juna oli vajaat 50 minuuttia myöhässä. Myöhästymisen syynä ei ollut pakkanen eikä raiteille satanut lumi. Myöhästymisen aiheutti edellä kulkeneen junan eteen ajautunut hirvi. Konduktööri kertoi, että Pendolino vahingoittui yhteentörmäyksessä. Miten lie hirvelle käynyt? Mistä se siihen ilmestyi? Pohdin…
Uuden vuoden tunnustus ja kalenterin uudet kujeet
Reading Time: 2 minutesVuoden alku on ollut ompelurintamalla hiljainen. Vanhat tutut jo muutaman kuukauden odottaneet projektit pölyttyvät henkareilla. En tiedä, mitä odottavat uutta innostusta vai periksi antamista. Kaikissa projekteissa on jotain pientä, mikä ei ole asettunut kohdilleen ensimmäisellä kerralla. Pojalle tuskailin saamattomuuttani iltapäivällä. Hän päätyi siihen, että kun ei ole ulkoa asetettuja aikatauluja, niin ei ole pakko tehdä ja voin vain olla. Tuo olemisen sietämätön keveys on se haasteellisin paikka, en vain meinaa osata hellittää ja levätä. Ja, kun vihdoin lepää, niin on syyllinen olo sängynpohjalla vietetyistä hetkistä. Alkuvuoden tunnustuksia Tätä uutta blogivuotta kun pohdimme, teemaksi nousi käsitöiden rikastama arki. Mielessäni toki pohdin, että miten ihmeessä nämä käsityöt nyt arkea…