Trikoosuikaleiden ja -hameen uusi elämä: tuunausidea
Kaksi viikkoa sitten katselin kalenteriani ja pohdin, että millä ihmeellä taputtelen seuraavat viikon läpi. Hieman jokaisella rintamalla töissä ja kotona oli kaikenlaista pientä jumpanpoikasta kalenteriin merkittynä. Huikeita aiheita opetettavaksi: projektien johtamista, strategiaa, hiljaista tietoa ja yrityksen perustamista. Lisäksi sain mahdollisuuden kirjoittaa pitkästä aikaa Tekstiililehteen. Tekemistä oli sopivasta ja mukavalla rytmillä, kunnes tajusin, että pukeutumisneuvojan näytöt pukkaavat päälle. Siinä on sitten viikonloput piirrelty A-, V- ja O-vartaloita portfolioon, pohdittu tyylipersoonallisuuksia ja stailattu asiakas. Ensi viikon lauantaina on vielä Tyyliä itselle -kurssi, joten materiaaleja olen sinne valmistellut. Pohtinut erilaisia trendejä ja sitä, miten ne näkyvät täällä susirajan luona, vai näkyvätkö. Se, mikä jäi vähemmälle, oli tämä oma kirjoittaminen, kuvaaminen ja asiakastyöt. Tänään…
Verhokankaan uusi elämä: tuunausidea
Hmm… Tämä vaatteiden tuunaus meinaa viedä mennessään, vaikka en minä mikään tuunajamutsi ole. Tosin yhtenä ja inhimillisenä syynä on se, että tekstiilin ja muodin kiertotaloustuotteiden suunnittelemisen ja valmistamisen tutkinnonosan (KLIK) näyttö lähestyy uhkaavasti. Harjoitustyöt on saatava alta pois sukkelaan, jotta pääsen tekemään lapsen kesämekkoon tuunausohjeen ja laskemaan hinnan. Varsinainen tuotteeni on kuitenkin kansalaisopistolle suunnittelemani Tuunataan tunika tai kesämekko -kurssi. Pääsiäisprojektin tunnelmia Tällä kertaa tuunausta olivat vailla vanhat verhokankaat, jotka ovat viettäneet laatuaikaa kaapin perällä vähintään sen viisi vuotta. Luonnonvalkoiset verhokankaat pääsivät konevärjäykseen yhdessä trikoiden kanssa. Tuloksena oli tummansiniharmaata ja harmaalla taitettua violettia kangasta. Vaatteiden tuunauskurssia varten, tein erilaisia painokokeiluja. Varsinaisen sinisen kauden jälkeen halusin elämääni hippusen väriä, joten testasin joulunpunaista väriä puolelle puolelle…
Trikoopaidan uusi elämä: tuunausidea
Tässä yksi tuunausidea vanhoille trikoopaidoille. Idean puseroon sain 70-luvun muotikuvista, joissa oli pyöreä pääntie ja leveä nappilista edessä. Mietin tuossa eräänä päivänä, onko tämä kierrätysvaatteiden kanssa touhuaminen lopulta kannattavaa. Tahtovat nämä tuunausprojektit viedää aikaa enemmän kuin on saatavilla. Sitten törmäsin tutkimukseen (KLIK), jossa kerrottiin, että yhden puuvillaisen t-paidan tekemiseen käytetään 2000 litraa vettä. Päädyin siihen, että ainakin ympäristön kannalta vaatteen uusi käyttäminen on hyvä teko. Stailaamiseen käytetyt asusteet löytyivät omasta vaatekaaspista. 70-luvulla tunikan helma asettautui nivustaipeeseen. Nivustaivetta pidempiä paitoja voi sitten kutsuakin mekoksi. Nykytyylin mukaisesti jätin helmaan saumurisaumat näkyviin. Käytin tähän puseroon neljä erilaista puseroa. Puserot kulkivat saman värjäyskäsittelyn läpi kuin aikaisempikin erä. Kaksi nuorison t-paidan helmaa helmoiksi ja pari omaa…
