Festarityyli 2026 – sandwich stailaus on kesän kiinnostavin trendi
Viime viikolla IFKAD-tiedekonferenssa puhuin trendien merkityksestä osana vastuullista tekstiili- ja muotialaa, joten silmäni olivat virittyneet valmiiksi oikealle taajuudelle, kun perjantaina slmäilin kesäfestariporukkaa. Ja aivoni alkoivat rakentaa yksittäisistä havainnoista yhtenäistä mallia. Tällä kertaa kohteena ei ollut värit, kuosit, bändit tai silhuetit vaan stailaus. Perjantain festareilla huomasin toistuvan yhden yllättävän ilmiön: sandwich-stailauksen.…
Miksi hyvin istuvan vaatteen tekeminen on edelleen niin vaikeaa vuonna 2026?
Rakas päiväkirja, olen viime aikoina pohtinut istuvia kaavoja. Tai tarkemmin sanottuna sitä, kuinka paljon aikaa kotiompelijat käyttävät kaavojen ympärillä ilman, että yhtään oikeasti istuvaa vaatetta valmistuu. Hyllyt notkuvat käsityökirjoja ja kaapit pursuavat kaavoja. Tietokoneiden kansioissa asuu satoja pdf-tiedostoja, joista osa on joskus tulostettu ja teipattu yhteen. Osa odottaa edelleen sitä…
LUMO 2026: Kymmenen vuotta hylättynä ollut kasvimaa herää jälleen eloon
Mihin se aika oikein hujahtaa? Juuri pohdin, että ihan äskenhän kerroin tästä LUMO2026-projektista, mutta siitäkin on hujahtanut jo useampi viikko. Toki täällä korkeammilla kasvuvyöhykkeillä ei keväällä ole ollut samanlaista kiirettä kuin esimerkiksi Turun seudulla. Kävimme vappuviikolla pienellä puutarhakierroksella Turussa, ja voi kuinka paljon kaikkea ihanaa olisikaan tehnyt mieli ostaa. Tosiasia…
Karjalanruusu-kuosi syntyi näin – voiko oman kuosin suojata?
Minua on pitkään ärsyttänyt yksi asia käsityöharrastajien keskuudessa: se, kuinka me ajattelemme, että firmojen klassikkokuosit ovat yhteistä kansallisomaisuutta. Parhaiten tämä kenties näkyy Marimekon Unikko-kuosin armottomana kopiointina neuloen, kirjoen ja ommellen. Ja sitten tuohtumuksena, mikäli yritykset pyytävät poistamaan vaikkapa kirjoneulekaavion nettisivuilta. Miksi me ajattelemme kansalliskuosien kuuluvan kaikille? Ei ne kuulu. Lisää…
Miltä tutkimustyö oikeasti tuntuu?
Rakas päiväkirja! Vappuna, kun painoin teekkarilakin päähäni, olin ensimmäistä kertaa oikeasti ylpeä siitä, että voin sen tehdä. Tähän asti olen jotenkin häpeillyt sitä. Nyt jokin oli toisin – en vain aivan tiedä, mikä. Täytyy kyllä todeta, että viime loka–marraskuussa, kun katsoin tulevaa kalenteriani näiden kirjoitusten osalta, tunsin kasvavaa pakokauhua. Edessä…
Yksinäisyys parisuhteessa – ajatuksia arjesta, kirjoittamisesta ja yhteisestä ajasta
Rakas päiväkirja! Jotkut rentoutuvat juoksemalla – minä rentoudun kirjoittamalla. Ensin ajattelin, että jätän sunnuntain kirjoittamiset välistä, kun jo päivällä väkersin muutaman opiskeluesseen jatko-opintoihin liittyen. Mutta kun istahdin sohvalle, sormeni ajautuivat näppäimistölle aivan itsestään. Aihetta piti hetki hakea. Tuoreena uusiorouvana olen huomannut jotain yllättävää: yksinäisyydestä on tullut jotenkin painostavaa. Huolimatta siitä,…
Mainos @Toika: Täydellisesti istuvat villaleggingsit – näin suunnittelet ja neulot omille mitoille
Pohdiskelin aamutuimaan, kuinka paljon tietoa ja taitoa tarvitaan, jotta saa yhdet täydellisesti istuvat leggingsit. Hyvä istuvuus alkaa kaavasta Ensinnäkin tarvitaan omille mitoille tehty leggingskaava, joka on tuttu ja toimivaksi testattu — mieluiten useaan kertaan trikoolla. Vielä parempi, jos kaava on sähköisessä muodossa: kun mitat muuttuvat, niitä voi päivittää itselle sopiviksi…
Kuvaessee: Iltapäivä sumuisessa Turussa
Joensuun Eliel yllätti – Pohjois-Karjalan museon näyttelyt JOKI, Karjalan neito ja Folkfloristin kellari
Otetaan tähän väliin hetki matkailua. En ole mikään Joensuu-fani – en ole koskaan ollut. Koen kaupungin 70-lukulaisena betonimöhkäleenä ja sanoin kuvaamattoman luotaantyöntävänä. Talvella Pielisjoella ja kaduilla puhaltava tuuli saa käärimään takkia tiukemmalle ja haaveilemaan kuumasta kaakaosta takan edessä. Ja kyllä meillä tuulee heti, kun pakkaset hellittävät edes hieman. Lisäksi lunta…
Ystävänpäivän tilkkuliina – helppo sydänkaitaliina kierrätyskankaista juhlapöytään
Järjestimme ystävänpäivänä pienet kutsut. Olin jo kaavaillut laittavani pöydälle valkoisen, kuosiinkudotun ja ylellisen puuvillasatiinisen juhlaliinan. Näin sieluni silmin, kuinka kynttilän liekki saisi liinan hohtamaan. Menin liinavaatekaapille. Otin liinan esiin. Kostutin sen silitystä varten. Silmäni osuivat punaviinin jättämään harmaaseen tahraan. Hetken pohdin, saisinko tahran piilotettua jotenkin. Päätin kokeilla vielä pesulaa ennen…
