Kullervon tarinan Hollywood-puvustus pyyhkii pois karjalaisen kirjontaperinteen

Rakas päiväkirja! Leikkiessäni viime viikot oman elämäni kirjailijaa rupesin eilen pohtimaan sitä, kuinka Kalevala: Kullervon tarina onnistui pilaamaan Kalevalan. Tällä tarkoitan siis sitä, että elokuva onnistui mitätöimään Suomen kansalliseepoksen pohjalla olevan savolaiskarjalaisen käsityöidentiteetin. Tekemään siitä keskiajalle sijoittuvan, massaformaatilla tehdyn isä–poika-tarinan, joka olisi voitu kuvata muuallakin kuin Bomballa, Nurmeksessa.

Näin ompelevana ihmisenä olen erityisen harmissani siitä, ettei puvustuksessa pääse oikeuksiinsa alueemme runsas ja omalaatuinen kirjonta- ja revinnäisperinne. Karjalaiset kirjonnat, kukkilinnut ja harakanvarpaat loistavat poissaolollaan. Monista muista maista poiketen meillä nämä kirjonnat eivät ole olleet vain vallanpitäjien hupia, vaan niitä on tehty puhdetöinä kansannaisten keskuudessa.

Tietämykseni mukaan kyseiseen kirjontatapaan löytyy malleja jo keskiajalta, joten elokuvan autenttisuus ei olisi kärsinyt tästä.

Mitä mieltä sinä olet?

Mitä mieltä sinä olet? Mielestäni tuo naisen puku on erityisen onnistunut.