Kuparinen kahvipannu, jossa on kimppu auringonkukkia. Sen vieressä on kerä sinistä villaa ja sivellin. Kuva symboloi luonnon, käsityön ja taiteen inspiraatiota.
Rakas Päiväkirja!

Käsityöläisen tie takaisin arkeen

Lähikuva kirkkaankeltaisista auringonkukista, jotka lepäävät vaaleansinisellä, pitsineuloksella koristellulla neuloksella Kuva symboloi luonnon ja käsityön liittoa.
Käsityön ilo on siinä, kun luonnon kauneus muuttuu pysyväksi osaksi elämää.

Rakas päiväkirja! Eilen sen tunsin, kun vein pyykkejä terassille kuivumaan. Huomasin, että syksy tekee jo tuloaan: maisema täyttyi valkoisesta sumusta ja illan viileys tuntui iholla kirpeältä. Ja aamulla heräsin pienoiskiväärin paukkeeseen, kun paikallinen metsästäjä oli kanadanhanhien perässä. Metsästyskauden alkaminen on täällä maalla varma merkki siitä, että syksy on tullut. Meille syksy tarkoittaa myös sitä, että kohta on pakattava matkalaukut ja palattava etäelämään Suomen eri laidoille. Käytännössä siis viimeistä vapaata viikkoa viedään ja ensimmäisen työviikon kalenterikin on jo katsottu, jotta tietää, milloin ja millä välineellä itsensä hilaa Turkuun.

Näin arjen kolkutellessa ovella pohdin, mitä otan lomalta mukaani uuteen arkeen, jotta saavutettu rentouden ja seesteisyyden tunne ei katoaisi heti, kun avaan kaupunkikodin oven. Tämän kesän vapaajakso on kyllä ollut täynnä matkustelua ja käsitöitä. Juuri eilen totesin, että en ole moneen vuoteen ommellut näin paljoa, saatikka neulonut. Toki syynä tähän on se, että piti tehdä ihan perusvaatetta, kun melkein kymmenen vuotta sitten tehdyt t-paidat ovat tehneet tehtävänsä. Neulomisen makuun olen vasta pääsemässä, kun olen alkanut ymmärtää neulekoneen sielunelämää puolentoista vuoden harjoittelun jälkeen.

Lähikuva henkilön jaloista ja kengistä, taustalla heijastuu Van Goghin taidenäyttelyn teoksia. Kuva symboloi taiteellista inspiraatiota lomalla.
Tämä on minun vastaukseni perinteisiin laiturilta napattuihin varvaskuviin! Lomalla voi inspiroitua myös taiteesta, ei vain auringosta.

Arjen luominen käsillä

Aikoinaan, kun hain suorittamaan neuletuotteiden suunnittelun ja valmistamisen tutkinnon osaa, meidän piti suunnitella neulepaita, neuloa siihen mallitilkku ja kertoa, mitä haluaa neuloa. Kerroin, että tavoitteena on neuloa twinset, sillä en saa sopivaa kaupasta valmiina. Mielestäni twinset on erittäin klassinen ja tyylikäs asukokonaisuus, joka koostuu yhteensopivasta neulepuserosta ja villatakista. Se on ollut myös opettajien arkityöasuna jo kymmeniä vuosia sitten. Kaikista vakaista aikomuksistani huolimatta en saanut projektia aloitettua ennen kuin vasta viime viikolla, monta viikkoa valmistumiseni jälkeen.

Tämä on sellainen nostalgiaprojekti, sillä ostin vielä Vaasassa asuessani 2000-luvun alussa neulekirjasarjan, ja löysin sieltä puuvillalangasta valmistetun twinsetin, jossa on pitsitoppi ja aivan ihana villatakki, jossa on pitsisomisteet. Tätä projektia olen sitten väkertänyt viimeiset viikot. Ensiksi opettelin viikon siirtämään käsinneulotun pitsin neulekoneen lukemaan muotoon ja tuhlasin kokeilussa lankaa ainakin 400 grammaa.

Tyypillisen insinöörimäisenä jätin ohjekirjan lukematta ja luotin vain yksittäisiin nettilähteisiin kuviota muokatessani. Sain kyllä pitsimallit siirrettyä ja mallitilkun neulottua, mutta ongelmat alkoivat heti, kun aloitin neulomaan koko leveydeltä. Pari iltaa asiaa tuskailtuani huomasin, että tiettyä toimintoa ei voi tehdä pitsikelkalla luotettavasti, ja siksi sain tiputeltua silmukoita oikein urakalla. Neljä viidestä kuviosta meni lopulta oikein sujuvasti. Nyt topin palaset on neulottu ja ne odottavat kokoamista.

Eilen pääsin aloittamaan villatakin tekemisen. Halusin helmaan kuitenkin sen pitsin, joka ei onnistunut pitsikelkan kanssa silmukoita tiputtamatta, joten lopulta päädyin siihen, että valitsin kuvion ensimmäiset silmukat kelkalla, jotta sain aloituksen oikeaan kohtaan laskematta ja sitten siirtelin silmukat käsin alkuperäisen ohjeen mukaan. Tämä tapa osoittautui varsin hyväksi työtavaksi, sillä takakappaleen valmistuminen kesti vain kolmisen tuntia. Viimeisen viikon käytän sitten villatakin tekemiseen, jotta saan hitusen kesäfiilistä mukaan ensimmäiselle työviikolle ja pimeneviin iltoihin.

Lopulta huomasin, että twinsetin neulominen ei ollutkaan vain vaatekappaleen luomista, vaan se oli minun tapani pidentää vapaajaksoa.

Lähikuva päivänkakkarasta, jonka terälehdillä on kastepisaroita. Kukan vieressä on kultaisen hohtava maalaussivellin. Kuva symboloi luonnon yksinkertaista kauneutta ja taiteellista luomista.
Päivänkakkara ja sivellin muistuttavat, että käsin tekemisen ilo ja luonnon kauneus kulkevat käsi kädessä.

Lopulta huomasin, että twinsetin neulominen ei ollutkaan vain vaatekappaleen luomista, vaan se oli minun tapani pidentää vapaajaksoa. Se oli minun tapani luoda jotain kaunista ja pysyvää, joka muistuttaa minua kesän rauhasta ja siitä ilosta, jonka tekeminen tuo. Tämän minä otan mukanani Turkuun ja arkeen – käsin tehtyä.

Mutta mitä sinä otat tai otit mukaasi lomalta, kun arki taas kutsuu? Miten sinä luot arjesta itsesi näköisen, ja teetkö sen käsin?

You can listen to the text in the form of an English-language podcast created using artificial intelligence.

You can listen the podcast from Spotify.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *