Aina ei tiedä, minne tie vie
Aina ei tiedä, minne tie vie. Lapsena halusin käsityönopettajaksi. Elämä vei, haave jäi. Viime keväänä, kun pohdin tulevaisuuden työkuvioita yllätyskäänteiden jälkeen (KLIK), otin yhteyttä kansalaisopistoon. Nyt olisi tarjolla syksyllä valmistuva ompelijakisälli, jolla on suoritettuna opettajan pedagogiset opinnot sekä kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen aineopinnot. Ompelijakisällin pukeutumisneuvontaa Syksyisen ideariihen jälkeen saimme suunnittelijaopettajan kanssa ideoitua pari lyhyt kurssia. Oikeammin se meni näin, minä tarjosin ompelujuttuja ja juttelin niitä näitä. Suunnittelijaopettaja poimi puhetulvasta sanan sieltä ja toisen täältä. Lopulta opettaja kysyi, onnistuisiko tyylikurssin järjestäminen. Kun on opiskellut yrittäjyyttä päätoimisesti ja työskennellyt projektitehtävissä useammassa kansainvälisessä yrityksessä, niin asiakkaan tarpeeseen vastataan kyllä. Tosin fiksu vastaa kyllä vain niihin asioihin, jotka pystyy toimittamaan tai on ainakin hajulla. Pohdin…
Ei niin pahaa, jottei jotain hyvääkin
Kaupallinen yhteistyö ArsMondon kanssa. Kuukauden ensimmäisessä postauksessa KLIK kirjoitin, että opintovapaan jälkeiset työtehtäväni ovat selvillä. Ei ehkä olisi pitänyt, sillä jo sovittu homma meni puihin. 😞 Harmitustani olen purkanut ilmoittautumalla valokuvauskurssille Italiaan, neulomalla terapiatoppia ja piirtämällä tunnelmakuvan maaliskuun projektista. Italiaan toukokuussa (Kuva: ArsMondo) Maaliskuun tunnelmakuva Maaliskuun ompeluprojektina on irtonaisella toppavuorella varustettu talvitakki. Talvitakin materiaalina on suklaanruskea villakangas ja taakse tulee kävelyä helpottava korkea halkio. Harmaan viettelyksen KLIK tavoin tämäkin takki on kaavoitettu vyötäröltä kapenevaksi ja hieman kellohelmaiseksi. Irtonaista kangasvyötä takkiin ei tule vaan takin selkäpuolella on tamppi. Maaliskuun tunnelmakuva Muotisuunnittelijoiden ja kirjailijoiden jalan jäljissä Italiaan (Postaus on tehty yhteistyössä ArsMondon ja valokuvaaja Marja Seppälän kanssa.) Löysin…
Matkaa mutkissa ja suomalaista hyggeilyä
860 kilometriä 860 kilometriä ja viikko on vasta puolessa. Uskollinen autoni vei minut maanantaita ompelemaan Kuopioon ja tänään Jyväskylään hakemaan hyvän olon ideoita lähentyvän työnpaluun kunniaksi. Maanantai-iltana kotiinpaluuta häiritsi täysikuu ja tänä aamuna hirvitti, kun tiet olivat yhtä lumisadetta ja sohjoa ensimmäiset 150 kilometriä. Nyt sataa sitten vettä. Kuu kiusasi ja lumikin häiritsi. Maaliskuun projekti Maaliskuun ompeluprojektina oleva suklaanruskea talvitakki on osoittautunut tilaa vieväksi projektiksi. Pitkät villakangaskaitaleet, vuorikankaat ja irrotettava toppavuori ovat varsin hankalia kuljeteltavaksi siitäkin huolimatta, että liikun omalla autolla. Kaikkien palojen, kun pitäisi pysyä suorina, venymättä. Hyvä olisi tietysti vielä säilyttää myös kaikki kappaleet tallessa. Ompelupakkini osoittautui jo opintojeni alkajaiseksi harrastelijoiden puuhasteluksi, joten…
Uuden elämän ensimmäinen päivä ja stailausta
Tänään oli se uuden elämän ensimmäinen päivä. Jatkoimme työpaikalla tammikuussa KLIK aloitettuja työhön paluuseeni liittyviä keskusteluja tänään ja nyt on uusi toimenkuva tiedossa. Vihdoinkin. Työnteon harjoittelu alkaa onneksi pehmeästi päivä siellä ja viikko täällä. Tosin opintovapaa loppuu sitten lopulta kuukautta tai kahta aiottua aikaisemmin, vielä hieman säädetään tarkkaa päivää. Ihan ei valmiiksi puvusto kerkeä ennen aloittamista mutta hyvässä vauhdissa ollaan. Uuden elämän ensimmäinen päivä Hieman oli kyllä väsähtänyt olo eilisen Kuopion reissun jälkeen, ajeltiin yhdessä Schenkerin kanssa koko matka Kuopiosta kotio, milloin tuli räntää, milloin vettä ja tiekin oli liukas. Ruutujakun sininen stailaus Tällä kertaa stailasin harmaan ruutujakun sinisillä asusteilla ja uusilla punaisilla huulilla. Aamulla ensimmäiseksi Stailauksessani, mietin myös sitä, kuinka…
Pikapäivitys työn lomasta ja hääkutsu
Ihanaa, pitkästä aikaa pääsin käsiksi ompelukoneeseen. Se, on kuulkaa aika monta mutkaa tehtävä ennen kuin viiden minuutin ideakuvasta KLIK saa ompeluksen työn alle. Tänään oli siis se päivä, kun sain polkaista Singerin käyntiin. Singeriä kesyttämässä. Matkan varrella vuoden mittaan olen oppinut, että huolimatta rautaisesta ulkonäöstään on teollisuuskoneellakin oma osaamisalansa. Vanha Rouva Singer on kuin luotu vuorikankaiden kanssa työskentelyyn. Rouvan jälki on tasaista, tikit eivät vedä eikä kangas rypisty. Jännitystä Kun toimin Singerin kanssa, niin jännitystä aiheuttaa se, että millä vauhdilla rouva liikkuu ja kerkiääkö ompelijatar mukaan. Tässä meidän 50-luvun Singerissä jo moottorin käynnistymisestä kertova humina kehottaa pitämään sormet neulasta etäällä, sillä kohta mennään. Hyvin painavan kaasujalan kanssa käy niin, että…
