Nyt on takki tyhjä, onneksi on mekko
Viimeiseen vuoteen olen saanut kiinni monta unelmaa ja unelmanpoikasta, että ei oikein sanotuksi saa. Osa on toteutunut pitkän haaveilun ja suunnittelun jälkeen. Osa mahdollisuuksista on tipahtanut täysin odottamatta, ei ole kun vain tarvinnut tarttua tarjoukseen. Toki on siellä vielä muutama unelma tilauksessakin. Parasta kaikista Vietimme viikonloppuna kaksosten lakkiaisia. Muistan, kun aikoinaan teini-iässä pohdin, että olisihan se mukava olla täysi-ikäisten lasten äiti nelikymppisenä, jolla on yli kymmenen vuoden työkokemuksella ja akateemisella loppututkinnolla. Siinä sitä istuin juhlasalissa ja katselin kameran linssin takaa, kun nuoriso haki ylioppilaslakkinsa. Tajusin hätkähtäen, että teinivuosina asettamani tavoite heitti vuodella ja yhdellä avioerolla. Olisin ehkä liikutuksesta kyyneleen vuodattanut, mutta en voinut, kun piti zoomata. Käytännössä kolme…
Tuunataan tunika
Kulunut viikko oli varsin rauhallinen ja päivät kuluivat uusia työtehtäviä tehdessä. Illat tosin vietin sohvannurkassa, kun monta viikkoa vaivannut flunssa vain muistutteli olemassa olostaan. Perheen nuorempi miesväki tosin muistutti, että vaikutan laiskalta 😔. Kait totta tuokin näkökulma, kun päivät pystyin töissä olemaan. Opettajan vanhat vaatteet Ettei tämä blogi karkasi ihan lifestylemaiseksi elämän kerronnaksi, otetaan tähän väliin pari lähikuvaa tuunatusta tunikasta ennen ja jälkeen. Tarinahan meni näin… Ensimmäiseksi tarvitaan yksi haalistunut trikoopaita. Paidassa on myös liian lyhyet hihat, jotka ovat kuitenkin liian pitkät 3/4- hihoiksi. Hihojen lyhyys ei vaivannut edellisessä elämässä, sillä aikaisemmin tuli pidettyä jakkua paidan päällä. Ai niin, urheilurintaliivien heijastin ja salama ei ole paras mahdollinen yhdistelmä 😖. Sama…
Opettajan vanhat vaatteet
Kuusi viikkoa sitten olin vaikean päätöksen edessä. Jatkanko nykyisessä työssäni vai suuntaanko kohden uutta? Taakse olisi jätettävä huippufirma ja loistava tiimi tutulla toimialalla. Tulevaisuudessa odottaisi alanvaihto ja toimi uudessa toimintaympäristö. Vaikea päätös (baskeri on itse neulottu ja paita itse kaavoitettu ja ommeltu) Jos vaikka nimi jäisi muistiin Niin eihän tämäkään mahdollisuus itsekseen eteeni tipahtanut. Ihan itse hain. Tosin sattumalta törmäsin työpaikkailmoitukseen, joka sai pohtimaan. Kun on työuraa jäljellä vähintään 25 vuotta, on hyvä pohtia erilaisia vaihtoehtoja, jotta jaksaa eläkeikään saakka. Liekö iskenyt neljänkympin kriisi? Kolmenkympin hujakoissa vaihdon siviilisäätyä, olisiko nyt vuorossa ammatti. Voi olla myös, että puolentoista vuoden opintovapaa toi uutta näkökulmaa, joka rohkaisi hakemaan. Tiedä häntä. Viikon odottelun jälkeen…
Ompelutilan sisustushajatelmia – kirjahyllyn uudet vaatteet
Viikonloppu oli varsinaista ompeluterapiaa, eritoten kunnostauduin suorien saumojen ompelussa. On tässä pikkuhiljaa laitettu alakerran ateljeeta katseen kestävään kuntoon osaksi omaksi mutta ennen kaikkea satunnaisten vieraiden iloksi. Kun en ole voinut lähteä soitellen sotahan, olen keskittynyt pikkuparannuksiin. Olen ommellut ompelukoneensuojia (KLIK), viritellyt kuvaustaustaa (KLIK) ja tehnyt sovitusnukelle suojahuppua (KLIK). Pikaparannukset ovat piristäneet mieltä ja tuoneet itselle ammattimaista fiilistä. Valkoista, valkoista ja vielä kerran valkoista Pikkuparannuksista huolimatta ateljee on ollut hämärä. Lisäksi kirjahylly on luonut tilasta rauhattoman ja sotkuisen. En viihtynyt kellarissa itse ja satunnaisille vieraille on tullut seliteltyä, että on työn alla. Kirjahylly ennen Jo vuodesta 2008 olen haaveillut, että saisin kirjahyllyn eteen verhot. Kiinnitysratkaisu on vain tuottanut päänvaivaa. Käsistään kätevä …
Kevätmuotia 2018: MASAI
Jatketaan elokuussa annetun lupauksen lunastamista. Kuvat ovat Fashion Centerin avajaisista. Aikaisemmin esitellyt JOSH V löytyy täältä Artic Queen löytyy täältä Leikkuupöydällä 90-luvulta tähän päivään -projektille pitäisi tehdä jotain joko saada se toimimaan tai antaa periksi, sillä pöydällä odottaa myös trikoinen tilaustyö. Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi
Kierrätysmekosta tulikin tunika
Tämä on kerrankin niitä viikkoja, kun moni keskeneräinen asia valmistui kerralla. Sain palautettua diplomityöni arvosteltavaksi heti alkuviikosta (valmista työtä pääset lukemaan täältä). Kun kerran sattui olemaan lomaviikko, suuntasimme kohden Ruissalon kylpylää hetkeksi rentoutumaan. Lomailijan riemua himmensi vielä torstaina perjantaina odottava näyttö. Kuva: Juha Koivistoinen. Alkuviikon riemua hieman himmensi perjantaille osunut vaatetusalan ammattitutkinnon näyttö – erikoismateriaalit. Kolmannessa ja viimeisessä näytössä tein asiakkaalle kierrätys nahasta mekon (KLIK). Mekon tosin lyhennettiin asiakkaan pyynnöstä tunikaksi lopulta. Lomailijan riemua vaiensi se, että palojen leikkaamisen jälkeen tajusin, että materiaalissa oli pieniä nuppineulanpään kokoisia reikiä. Kun hetken ihmettelin tajusin, että takissa aikaisemmin ollut liimakangas oli syövyttänyt, yli kaksikymmentä vuotta vanhaan, takkiin ne reiät. Mekko edestä Päätimme yhdessä…
Suklaanruskea talvitakki
Maaliskuun projekti valmistui tänään. Ihan omalla designilla, omilla kaavoilla ja itse ommellen. Suklaisessa takissa on itse asiassa sama kaava kuin helmikuun harmaassa viettelyksessä. Ruskea luo vakavan vaikutelman herkullisuudestaan huolimatta 😉. (Kuva: Juha Koivistoinen) Haaveilin alun perin nilkkapituista takkia, mutta vuosia sitten ostettu villakangas asetti oman rajoituksensa. Pituus jäi hieman polven alle, kiinnitys näytti paremmalla yhdellä napilla ja takin taakse tarvittiin tamppi. Tamppi on sekä osa designia että kätevä tapaa piilottaa keskitakakappaleen vyötärösauma. Sauman tarvitsin, jotta sain kankaan hyödynnettyä parhaiten. Lisäksi takissa on tikkikankaasta valmistettu irtovuori. Talvitakki edestä (Kuva: Juha Koivistoinen) Talvitakki takaa (Kuva: Juha Koivistoinen) Kaksin aina kaunihimpi (Kuvat: Juha Koivistoinen) Ruskeasta väristä Herkuttelemaan houkutteleva suklaanruskea tuo olemukseen rentoutta ja ylellisyyttä olematta…