Ompelumerkkien ja konekirjonnan haasteet ja ratkaisut: Inspiroiva tarina

Kaupallinen yhteistyö @pfaff_suomi kanssa. Vanha klisee, mutta viimeiset viikot olen tehnyt niin paljon töitä kuin vain olen kyennyt ja hieman sairastellutkin. Siitä on sitten suora seuraus se, että harrastukset ja sivutoimiset askareet ovat jääneet vähemmälle huomiolle, kuten tämän bloginkin kirjoittaminen, ja sekös harmittaa. Toinen haaste on sitten se, että kun saa hetkisen aikaa ommella, niin kaikessa kiireessä tulee tehtyä monenmoista huolimattomuusvirhettä. Kait se johtuu siitä, että vaikka on fyysisesti läsnä, niin ajatukset ovat muualla. Varsinkin ratkojalla on tapana lipsahtaa muuten niin vakaista käsistä ja kulkea omia polkujaan, joten pääsinkin sitten ompelumerkkien ja konekirjonnan haasteita ratkomaan.

Olen jo itse asiassa vuosia haaveillut kapselivaatepuvuston ja siihen liittyvien kaavojen tekemisestä, ja nyt olen oikeasti päässyt kiinni asiaan. Valitsin materiaaliksi trikoon, sillä tätä kautta on helpompi kaavoittaa pari uutta kaavaa.

Hiihtolomalla, niin tosiaan jo hiihtolomalla, kaavoittelin ensimmäiset versiot t-paidan peruskaavasta ja siitä sitten muokkasin pienellä vaivalla venepääntiellisen paidan, pikeepaidan kauluksineen päivineen sekä lyhyt- ja pitkähihaiset t-paidat. Kaavoista tulikin melko toimivat, mitä toki mallimestarilta voisi odottaakin, joskin rintamuotolaskoksen paikan ja koon kanssa oli pientä jumppaa. Lisäksi totesin, että runsas rintavarustus vaikuttaa myös venepääntien asettumiseen kauniisti, joten kaavat vaativat vielä toisen, josko kolmannenkin koekierroksen.

Jos kaavat osuivat jotakuinkin kohdilleen, niin ompelun kanssa oli kaikenlaista hankaluutta, enkä saanut pikeekankaasta tehtyä kaulusta istumaan niin sitten millään. Ompelin kauluksen kerran jos toisenkin ja päädyin lopulta yksinkertaiseen ratkaisuun ja leikkasin kokonaan uuden kauluksen joustinneuloksesta ilman suurempia hienouksia. Toki, sitten kun surrauttelin suorakaiteen mallista kaulusta kiinni yhdentoista jälkeen yöllä, niin onnistuin ompelemaan takakappaleeseen kunnon rypyn, ja sitä irrottaessani sain aikaiseksi vajaan kymmenen sentin viillon keskelle takakappaletta. Hetken aikaa pohdin, että heitän koko rätin roskiin ja aloitan alusta.

Nukutun yön jälkeen heräsin aamulla ajatukseen siitä, että onnistuisiko viillon peittäminen jotenkin kirjomalla. Haeskelin kaikenlaista kuvion tynkää mySewnetin valmiista kuvakirjastosta, mutta en ihan löytänyt haluamaani, lähinnä viillon ison koon vuoksi. Samalla selailin myös netistä inspiraatiota siitä, millaisia kirjontoja valmiista pikeepaidoista löytyy maailmalta, ja lopulta päädyin siihen, että teksti olisi kiva. Toki nyt, kun kaulus oli valmiina kiinni, enkä hennonnut irrottaa sitä neljättä kertaa, niin ongelmaksi muodostui se, että miten teen kirjonnan kohdilleen aiheuttamatta sen suurempia vahinkoja.

Sitten muistin, että viimeksi PFAFFin maahantuojan kanssa pidetyssä koulutuksessa viime keväänä harjoiteltiin, kuinka tehdään oma ompelumerkki (badge), ja niinpä päätin kokeilla, onnistuisiko merkillä viillon peittäminen. Ensin ompelin siksakilla viillon reunat kiinni paidasta, sitten mittasin viillon pituuden ja hahmottelin badgen koon soveltuvaksi. Hetken aikaa etsiskelin soveltuvaa sanaa, sillä sen piti jotenkin luoda assosiaatio ompelusta olematta kuitenkaan liian ilmeinen, ja näinpä päädyin sanaan surrurrus, joka tarkoittaa kuiskausta.

Parasta tässä on, että verrattuna ostettuihin ompelumerkkeihin oma tekemälle on varmisti saman väristä ompelulankaa tarjolla, joten merkin ompelu kiinni paitaan siksakilla onnistui varsin huomaamattomasti. Vaikka matkan varrella oli haasteita, onnistuin lopulta pelastamaan paidan ja opin paljon uutta. Toivottavasti tämä tarina inspiroi myös sinua kokeilemaan konekirjontaa ja omien ompelumerkkien tekemistä!

P.s. Kurkkaa täältä, kuinka parsin pienempiä reikiä toissa kesänä. Tämäkin postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä @pfaff_suomi kanssa. https://www.kaavoihinkangistumatta.louhiatar.fi/kesaloma-ja-paikkauskarpanen/