Uteliaisuuteni sai palkkansa tai jotain…
Rakastan komeamman osapuolen, lasten ja ompelun lisäksi uuden oppimista. Mikään ei voita tunnetta, kun saa oppia ja kokeilla uutta. Se on ajanut minut vuosien varrella, mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, koulutuksiin ja kursseille, milloin minkäkin aiheen ympärillä. Olen jo ääneen pohtinut, että lieneeköhän tämä jokin sairaus. Niinpä taas itseni löysin kesäkuussa pohtimassa, että pitäisikö vielä kerätä muutama tiedonjyvänen lisää. Katselin ilmoitusta, pyörittelin ja kaartelin. Keksin lukemattomia syitä siihen, miksi en tarvitse mitään lisää. Lisäksi pyysin komeamman osapuolen puhumaan minut ympäri ja irti koko jyväsestä. Ei, ei ja vielä kerran ei Mitä minä tekisin muoti- ja kuluttajatrendeihin liittyvällä osaamisella, sillä juurihan palautin pukeutumisneuvojan portfolion arvioitavaksi toukokuussa? Joten tuoreessa muistissa olivat omenat, päärynät ja…
Olinko sittenkin se koira, johon kalikka kalahti?
Ihmettelin aattona samaan seuraan sattuneille kylänmiehille ja -naisille, että mikähän on minuun mennyt, kun suustani tipahtelee, milloin mitäkin totuuksia. Ei sen olisi niin väliä jos tipahtelisi pieniä ja sieviä sammakoita, mutta kun loikkii rupikonnia. Kiitos vain kaikille kuuntelijoille 😉 Onni on valmiit näyttötyöt. Pehmeä ja helppohoitoinen lapsen mekko on myynnissä sisarustensa kanssa Couturier Boutiquessa. Kuva: Juha Koivistoinen. Freudilainen lipsahdus Yksi lipsahduksista tapahtui, kun menin kierrätysompelun lähipäivään keväällä. Siellä toiset innostuneena tuunasivat vaatteitaan kenkiä, laukkuja, kuka mitäkin. Minä puolestaan yritin lattialla koota viiden sentin trikoosuikaleista siedettävän näköistä mekkoa ja tuskailin, ettei tästä mitään tule. Edessäni oli piirtämäni topin kaava, jonka päälle asettelin suikaleita yksi kerrallaan ja ompelin saumurilla yhteen. Koska suikaleet…
Nyt on takki tyhjä, onneksi on mekko
Viimeiseen vuoteen olen saanut kiinni monta unelmaa ja unelmanpoikasta, että ei oikein sanotuksi saa. Osa on toteutunut pitkän haaveilun ja suunnittelun jälkeen. Osa mahdollisuuksista on tipahtanut täysin odottamatta, ei ole kun vain tarvinnut tarttua tarjoukseen. Toki on siellä vielä muutama unelma tilauksessakin. Parasta kaikista Vietimme viikonloppuna kaksosten lakkiaisia. Muistan, kun aikoinaan teini-iässä pohdin, että olisihan se mukava olla täysi-ikäisten lasten äiti nelikymppisenä, jolla on yli kymmenen vuoden työkokemuksella ja akateemisella loppututkinnolla. Siinä sitä istuin juhlasalissa ja katselin kameran linssin takaa, kun nuoriso haki ylioppilaslakkinsa. Tajusin hätkähtäen, että teinivuosina asettamani tavoite heitti vuodella ja yhdellä avioerolla. Olisin ehkä liikutuksesta kyyneleen vuodattanut, mutta en voinut, kun piti zoomata. Käytännössä kolme…
Aina ei tiedä, minne tie vie
Aina ei tiedä, minne tie vie. Lapsena halusin käsityönopettajaksi. Elämä vei, haave jäi. Viime keväänä, kun pohdin tulevaisuuden työkuvioita yllätyskäänteiden jälkeen (KLIK), otin yhteyttä kansalaisopistoon. Nyt olisi tarjolla syksyllä valmistuva ompelijakisälli, jolla on suoritettuna opettajan pedagogiset opinnot sekä kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen aineopinnot. Ompelijakisällin pukeutumisneuvontaa Syksyisen ideariihen jälkeen saimme suunnittelijaopettajan kanssa ideoitua pari lyhyt kurssia. Oikeammin se meni näin, minä tarjosin ompelujuttuja ja juttelin niitä näitä. Suunnittelijaopettaja poimi puhetulvasta sanan sieltä ja toisen täältä. Lopulta opettaja kysyi, onnistuisiko tyylikurssin järjestäminen. Kun on opiskellut yrittäjyyttä päätoimisesti ja työskennellyt projektitehtävissä useammassa kansainvälisessä yrityksessä, niin asiakkaan tarpeeseen vastataan kyllä. Tosin fiksu vastaa kyllä vain niihin asioihin, jotka pystyy toimittamaan tai on ainakin hajulla. Pohdin…
Saatat pitää myös näistä!
Vastuullisuustieto muoti- ja tekstiiliteollisuudessa väitöskirjatutkijan viikko: Viikon kohokohdat ja kommellukset
Neulomisen taituriksi: Matka uuden neulekoneen kanssa
Perustrikoopaidan ompeluohje ja Silmu t-paita kaava naiselle C38–C44 D-kuppi (ILMAINEN PDF-KAAVA) – OMIN MITOIN™
Korvataanko akat hirvillä? -pohdintaa nahkamekossa
Itä-Suomessa on sanonta, että taivaltaa sataa vanhoja akkoja helmat korvissa. Nyt täytyy todeta, että akoista harvemmin kuulee puhuttavan meillä. Lisäksi vastuu jää täysin sanojalle, jos erehtyy parisuhteen kauniimpaa osapuoltaan akaksi kutsumaan. Pohjanmaalla murre on toinen, joten siellä ei saa ympäri korvia, jos nyt sattuu lipsahtamaan. Niihin hirviin Viime viikko oli vilkasliikkeinen alkuviikosta, pyörähdin Helsingissä työmatkalla. Mennessä menin lentämällä ja palasin junalla, kun aikataulut antoivat myöden. Illan viimeisin juna oli vajaat 50 minuuttia myöhässä. Myöhästymisen syynä ei ollut pakkanen eikä raiteille satanut lumi. Myöhästymisen aiheutti edellä kulkeneen junan eteen ajautunut hirvi. Konduktööri kertoi, että Pendolino vahingoittui yhteentörmäyksessä. Miten lie hirvelle käynyt? Mistä se siihen ilmestyi? Pohdin siinä silmät ristissä,…
Paluu todellisuuteen
Vuosi sitten pohdimme monta kuukautta uuden blogin perustamista. Sattui vielä samaan aikaan mukava blogihaastekin vastaan ja löytyi se oma lokero Blogistaniaan (KLIK). Tavoitteetkin olivat kuluneelle vuodelle selkeät: molemmat tutkintopaperit taskuun, opintovapaalta takaisin töihin. Lisäksi tavoitteena oli kirjoittaa viikoittain. Paluu arkeen Nyt on jotenkin toisin. Ei oikein tiedä, mistä kirjoittaa. Se kuuluisa tyhjän paperin kammo tuli kutsumatta kylään. Kun eräänä kynttilöiden valaisemana (lue: sähköttömänä) iltana pohdin tätä kirjoittamisen vaikeutta, hoksasin että kyse on jostakin muusta. Kyse on siitä, että olen palannut takaisin normaaliin elämään. Olen palannut normaaliin työssä käyvän ihmisen arkeen. Arkeen, jota olen paennut viimeiset kymmenen vuotta, kun olen tavoitellut akateemista loppututkintoa. Joulua edeltävänä keskiviikkona saavutin tavoitteeni. Sitten iski suunnaton…
Karjalanpiirakoista ja korkokengistä
Ensin tulivat häpäistyt karjalanpiirakat (KLIK) ja seuraavaksi Karjalaisen kolumnisti (KLIK) ilmoitti, että stiletot kuuluvat kehäkolmosen sisäpuolelle. Susirajalaisille riittävät maiharit, kolumnisti totesi. Tuon karjalanpiirakka kohun ymmärrän, jos ei leivontaohjelman asiantuntijaraati erota riisipiirakkaa ja karjalanpiirakkaa toisistaan, se on vähintäänkin noloa. Mutta se, että liike-elämän pukeutumissääntöjen osaamisen oletetaan olevan harvojen herkkua on huolestuttavaa. Rumat ne vaatteilla koreilevat Mietin tuossa eräänä päivänä, kuinka liike-elämässä on pelattava tiettyjen sääntöjen mukaan, jos mielii pärjätä. Yksi näistä säännöistä on pukeutua niin kuin oletetaan. Mielenkiintoiseksi pelin tekee se, että kun kumppani neuvottelupöydän toisella puolella vaihtuu, vaihtuvat myös oletukset. Tiettävästi vain ne rumat vaatteilla koreilevat.Meille suomalaisille riittää, että kunhan on jotain päällepantavaa. Tanskalaiset ovat puolestaan brändänneet pohjoismaisen vaatimattoman pukeutumisen…
Jos vain löisi hanskat tiskiin tai jotain…
Tämä on ollut sellainen sunnuntai, ettei paremmasta väliä. Olin jotenkin onnistunut itseäni huijaamaan, että diplomityöni oli palautusta vaille valmis (KLIK). Tavallaan onkin, mutta vielä on syvennettävä aineiston tulkintaa viimeisille sivuille. Olen ihan vakavissani pohtinut, että jos löisi vain hanskat tiskiin ja antaisi olla. Olen kokeneemmilta kollegoilta kuullut, että pääasia on, kun saa työn palautettua ja paperit ulos. Totta se on tuokin, ei niitä arvosanoja kukaan kysele. Kyllä minunkin tuotos jo nyt menisi läpi, mutku mahdollisia jatko-opintoja silmällä pitäen pitäisi saada hyvä numerokin. Luvattomilla teillä Tuossa viittä vaille valmiissa työssä on se ikävä puoli, että kaiken muun tekeminen vapaa-aikana tuntuu luvattomalta. Ihan kuin mieron tiellä olisi ja pahan tiennissä. Ei voi…
Ei oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä
Törmäsin eräänä päivänä ihmiseen, joka kehotti asettautumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Hän lisäsi vielä, että ainakin kaksi kertaa viikon aikana. Kantavana ajatuksena on, että silloin oppii parhaiten. Ei oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä, sanotaan. Ei ehkä tieltä työnnä, mutta hyvin ovat lenkkeilyt jääneet kaikenlaisen opettavan touhuamisen jalkoihin. Tuntuu, että monta itselle tärkeää juttua meinaa jäädä tekemättä, kuten tämän blogin kirjoittaminen. Viimeistä näyttöä pukkaa kierrättäen Maanantaina suuntasimme auton keulan kohti Kuopiota. Pitelin saldovapaita maanantain ja tiistaina. Tarkoitukseni oli viimeistellä oma poronnahkamekko liimaamalla helma, mutta jäi mokoma toisen auton hattuhyllylle. Totesin sadatellen, että sinne jäi eikä valmistu ja aloitin viimeisen näytön kaavoittamisen. Ompelijakisälliopinnoistani uupuu enää yksi näyttö. Viimeisenä näyttönä on erikoismateriaalit.…
Onni on haikeutta ja housuja
Olemme tässä kiireisen viikon keskellä pohtineet, että mistä se onni koostuikaan. Onni on yhdessä ja yksin tekemistä. Joskus se on niin tuttua ja turvallista, että sitä ei huomaa. Onni on kuuma kahvi ja valmiiksi keitetty aamupuuro, niitä arjen pieniä hetkiä. Luonnoksia mekkoa varten Onni on haikeutta Välistä onni on haikeutta siitä, että saavutettaviksi tehdyt unelmat ovat jo viittä vaille valmiita. Perjantaina tasailin saldoja ja vietin laatuaikaa Kuopiossa ompeluopissa. Joku voisi reissua kutsua a-luokan reissuksi, kun ihan isseksein olin. Minä en vain jotenkin osaa olla, kun toinen ei ole siinä vieressä. Haikeaksi reissun teki se, että viimeinen ompelutyöni ennen näyttöä alkaa olla viittä vaille valmis. Jos joku muistaa niin kävimme heinäkuussa…
