Rakas päiväkirja: Kanttarellikeittoa kaupunkikodissa (resepti)
Onneksi olin vielä maanantaina vapaalla. Sain järjesteltyä tavarat kaupunkikodin kaappeihin ja asettauduttua Martin tunnelmiin. Kaikki on jälleen niin ihanan lähellä: kävelymatkan päässä kotoa ovat niin ruokakauppa, Turun keskusta kuin työpaikkakin. Toki kävin perjantaina hakemassa myös Fölin matkakortin, sillä toisinaan ei vain jaksa tai sattuu satamaan liikaa. On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka kahden eri kodin välillä liikkuminen on luonut hyvin erilaisia rutiineja. Kaupunkikodissa tulee käveltyä enemmän ja syötyä terveellisemmin. Maalla tulee otettua rennommin, uppouduttua ompelu- ja käsityöharrastuksiin sekä unelmoitua kaikista uusista projekteista. Tiesitkö, että rakeisuus ei ole virhe valokuvassa, jos siinä ei ole värikohinaa, vaan se on tyylivalinta? Viikon kohokohdat Tämän viikon eksoottisin kokemus oli maanantaina, kun päivällä oli 30 asteen…
Karjalanpiirakoista ja korkokengistä
Ensin tulivat häpäistyt karjalanpiirakat (KLIK) ja seuraavaksi Karjalaisen kolumnisti (KLIK) ilmoitti, että stiletot kuuluvat kehäkolmosen sisäpuolelle. Susirajalaisille riittävät maiharit, kolumnisti totesi. Tuon karjalanpiirakka kohun ymmärrän, jos ei leivontaohjelman asiantuntijaraati erota riisipiirakkaa ja karjalanpiirakkaa toisistaan, se on vähintäänkin noloa. Mutta se, että liike-elämän pukeutumissääntöjen osaamisen oletetaan olevan harvojen herkkua on huolestuttavaa. Rumat ne vaatteilla koreilevat Mietin tuossa eräänä päivänä, kuinka liike-elämässä on pelattava tiettyjen sääntöjen mukaan, jos mielii pärjätä. Yksi näistä säännöistä on pukeutua niin kuin oletetaan. Mielenkiintoiseksi pelin tekee se, että kun kumppani neuvottelupöydän toisella puolella vaihtuu, vaihtuvat myös oletukset. Tiettävästi vain ne rumat vaatteilla koreilevat.Meille suomalaisille riittää, että kunhan on jotain päällepantavaa. Tanskalaiset ovat puolestaan brändänneet pohjoismaisen vaatimattoman pukeutumisen…
Pakkopullaa aamupuuron kaverina
Olen tässä melkein jokaisena aamuna kirjoittanut tunnin diplomityön johtopäätöksiä ennen töihin lähtöä. Täytyy kyllä todeta, että onhan se sellaista pakkopullaa aamupuuron kaverina. Vielä kertaalleen silmäillä jo kirjoitettua yhdeksääkymmentä sivua. Miettiä, että mitenkä minä tämän vielä kerron uudelleen ja uusin sanoin. Pohtiakin pitäisi osata ja suhteuttaa analyysin tulokset jo tehtyihin tutkimuksiin. Joskus ei vaan innosta, vaikka kuinka ois’ oikeat pelit ja rensselit. Ei se auta toimeen on tartuttava, pidettävä katse tavoitteessa ja punnerrettava kerran tai kaksi. Kyllä se diplomityö sieltä valmistuu ihan kuin nämä työhousutkin – itse tehden ja kaavoittaen. (Kuvat: Juha Koivistoinen) Toden perään aamulla kirjoittaminen on ollut varsin antoisaa. Tiedän, että tunnin verran on tavoite lähempänä. Ainut huono puoli…
