
Neulemekon ei tarvitse olla hehtaarin kokoinen Uusi
Neulemekon ei tarvitse olla hehtaarin kokoinen. Kun suunnittelin itselleni uuden työmekon, en lähtenyt liikkeelle valmiista ostokaavasta vaan siitä, mitä vaatteen pitäisi mahdollistaa: jakun käyttämisen, videopalaveriin osallistumisen, valkotaululle kirjoittamisen ja tavallisen arjen jatkamisen työpäivän jälkeen.

Kuinka valita tai suunnitella neulemekko, joka istuu hyvin eri käyttötarkoituksiin?
Hyvin istuvan neulemekon suunnittelu alkaa ajantasaisista vartalonmitoista, neuloksen ominaisuuksista ja todellisesta käyttötarkoituksesta. Väljyyttä ei tarvitse lisätä yhtä paljon vaatteen jokaiseen kohtaan. Tässä mekossa sitä on rinnan ympäryksessä 0 cm, vyötäröllä noin 2 cm ja lantiolla 4 cm.
Valmiskaavat eivät useinkaan istu tiimalasivartalolleni sen paremmin kuin valmisvaatteetkaan. Niinpä palasin piirustuspöydän ääreen ja aloin pohtia, millainen olisi omaan arkeeni sopiva unelmien neulemekko.
Ensin esiin mittanauha
Ensimmäiseksi oli kaivettava esiin mittanauha ja otettava ajantasaiset mitat. Minulla on henkilökohtaiset trikoovaatteiden peruskaavat, joten päivitin niihin muuttuneet rinnanympäryksen, vyötärönympäryksen ja lantionympäryksen mitat.
Hyvin istuvan vaatteen lähtökohta ei ole kokomerkintä vaan omiin mittoihin perustuva kaava. Kirjoitin aiheesta aiemmin jutussa Miksi hyvin istuvan vaatteen tekeminen on edelleen niin vaikeaa?
Raidat ratkaisivat ylijäämälankojen ongelman
Tarkistin myös rinnan korkeimman kohdan juuri ne rintaliivit ylläni, joita ajattelin käyttää mekon kanssa. Usein rintavalle vartalolle jää kädentielle liikaa poikittaista väljyyttä, joka näkyy sitten ”ryppyinä/laskoksena” kädentiellä. Neulottu rintamuotolaskos on yksi tapa ratkaista ongelma, mutta tässä mekossa en halunnut rintamuotolaskoksen rikkovan vaatteen pintaa.
Seuraavaksi pohdin, millainen malli olisi sekä minulle sopiva että riittävän ajankohtainen. En viitsi käyttää kymmeniä työtunteja vaatteeseen, joka näyttää vanhahtavalta jo valmistuessaan. Toisaalta en halua osua niin täsmällisesti pikamuodin hetkeen, että trendi ehtii mennä ohi ennen kuin saan viimeisen sauman ommeltua.
Lattialla lojui puuvillalankakartioita, joihin oli jäänyt satunnaisia määriä lankaa aiemmista projekteista. Siitä syntyi ajatus raidoista: niiden avulla eriväriset langat voisi jakaa tasaisesti ympäri neuletta. Valitsin tähän malliin kohtuullisen kapeat vaakaraidat, jotka muodostavat porrasaskelmaa muistuttavan rytmin. Se ohjaa katsetta myös pystysuunnassa ja luo vartalosta linjakkaamman vaikutelman.
Kun vaatteeseen käyttää paljon aikaa, värienkin on tunnuttava omilta. Valitsin pehmeän kesän väripalettiini sopivia viileitä harmaan ja sinisen sävyjä. Minulle pukeutumisen tarkoitus on tuoda kantajansa parhaat puolet esiin, ei peittää häntä vaatteen alle. Omien värien käyttäminen ei tarkoita, että koko asun pitäisi noudattaa yhtä palettia. Sandwich-stailausta käsittelevässä jutussa kerron, miten myös oman väriperheen ulkopuolisia sävyjä voi sijoittaa kauemmas kasvoista.
Mallissa kerrokset 1.–9 ovat harmaata, 10.–17. vaaleansinistä ja 18.–25. vaaleanharmaata. Kuten huomaat niin 1. raita on pariton, joten koneneulonnassa sain useamman langanvaihdon pääteltäväksi, joten kaupalliseen malliin laittaisin sitten parillisen määrän kerroksia per raita.

Työ, koti ja videopalaverit määrittivät mallin
Halusin käyttää mekkoa töissä, mutta sen piti toimia myös kotona ja vapaa-ajalla. Tämän ohuen puuvillaneuloksen ilme on pehmeämpi ja epämuodollisempi kuin kudotun pukukankaan, joten päätin yhdistää sen vaaleansiniseen jakkuun. Mekon oli mahduttava jakun alle ilman makkarankuori-ilmiötä.
Pohdin myös, mitä mekossa pitäisi pystyä tekemään. Pääntie ei saanut olla niin avara, että videopalaverin toisella osapuolella olisi suora näkymä rintavakoon. Läsnäolo-opetuksessa käytän ajoittain valkotaulua, joten käsivarren piti nousta ja laskea ilman, että helma seuraisi mukana tai mekkoa pitäisi jatkuvasti nykiä takaisin paikoilleen. Olen pohtinut itse tehdyn vaatteen merkitystä työpukeutumisessa myös jutussa Asiantuntijapukeutuminen – miksi itse tehty hame oli paras valinta Madeiran konferenssiin.
Päädyin reiluun tunikapituuteen, jossa helma ulottuu noin kämmenenleveyden polvien yläpuolelle. Pituus ei ole minulle kaikkein luontaisin, mutta se muodostaa sopusuhtaisen kokonaisuuden kaapissani jo olevan oversized-jakun kanssa. Lopputulos on rento mutta hallittu, enkä huku väljään jakkuun.

Kotona voin pukea mekon laatikkomaisen villatakin alle ja yhdistää sen leggingseihin ja villasukkiin. Pitkähihaisena se toimii myös ilman ylimääräistä kerrosta, ja puuvillaisena se sopii viileämpiin kesäpäiviin.
Ai niin, ja yksi omista pukeutumissäännöistäni on, että näin lyhyen helman kanssa käytän korottomia kenkiä. Se sopii minulle erinomaisesti, sillä olen paljasjalkakenkien vannoutunut käyttäjä.
Nollaväljyys ei tarkoita nollaa kaikkialla
Kun mallin tärkeimmät ominaisuudet olivat selvillä, oli päätettävä väljyysvaroista eli siitä, kuinka paljon vaatteen mitat poikkeavat vartalon kiinteistä mitoista.
Koska neulos joustaa, päätin kokeilla rinnanympäryksellä nollaväljyyttä: kaavan rinnanympärys on sama kuin vartaloni rinnanympärys. Vyötärölle lisäsin noin 2 senttimetriä ja lantiolle 4 senttimetriä.
Lantion lisäväljyys oli erityisen tärkeä. Sen tarkoitus oli estää mekkoa kiipeämästä kävellessä reisiä pitkin ylöspäin sekä vähentää neulokseen ja saumoihin kohdistuvaa rasitusta istuessa. Levensin helmaa vielä noin 2 senttimetriä, jotta se näyttäisi käytössä suoralta eikä kapenevalta.
Hyvin istuva ei siis tässä tarkoita mahdollisimman tiukkaa. Väljyyttä on juuri siellä, missä liikkuminen ja vaatteen käyttäytyminen sitä vaativat.
Kädentien ei tarvinnut olla suuri
Neulevaatteissa kädentiet ovat usein melko avarat, mutta en avartanut niitä käyttämästäni pitkähihaisen T-paidan kaavasta. Näin sain nostettua käsivartta ilman, että koko mekko nousi mukana. Liian alas ulottuva kädentie voi vetää helmaa ylöspäin käsivartta nostettaessa.
Halusin myös hihoista napakat. Silloin ne eivät valu työskentelyn aikana kainaloon tai roiku koneiden lähellä, kun toimin viikonloppuisin ompelunopettajana.

Muotolaskos sai väistyä raitojen tieltä
Periaatteessa rinnan muotoa voidaan tehdä myös neulomalla, mutta käyttämäni neulekoneen ja langan yhdistelmällä se ei onnistunut järkevästi eikä tulos ollut kaunis. Neulottu muotolaskos olisi lisäksi vääntänyt raitoja ja kiinnittänyt huomion juuri sinne, minne en sitä halunnut.
Kaivelin siis internetin ihmeellisiä syövereitä ja löysin In the Folds -ohjeen rintamuotolaskoksen poistamiseen. Menetelmässä muotolaskoksen tuottama tila siirretään ensin helmaan, minkä jälkeen avautunut ylimääräinen leveys voidaan poistaa sivusaumasta. Näin rinnan tarvitsema muoto voidaan säilyttää ilman neulottavaa laskosta ja ilman, että helma jää tarpeettoman väljäksi.
Ohjeessa lähtökohtana on pienirintaiselle tehtävä muutos, mikä tuntui omassa tapauksessani hieman hämäävältä — olen nimittäin pikemminkin siellä toisessa ääripäässä. Sovelsin menetelmää omaan henkilökohtaiseen peruskaavaani.
Mahtuvatko hihat vai tuliko hihaton mekko?
Neuloin kappaleet koneella hieman jännittyneenä ja sovitin vaatetta jo ennen hihojen kiinnittämistä varmistaakseni, että se ylipäätään mahtui päälle.
Joku toinen olisi ommellut ensin trikoisen koekappaleen. Minä en raaskinut käyttää siihen oman tuotantoni arvokkaita kankaita, joten valitsin mielestäni halvemman ja ”helpomman” vaihtoehdon: neuloin varsinaiset kappaleet ja kokeilin, mitä tapahtuu.
Valmiit hihat näyttivät niin kapeilta, että sanoin aviomiehelleni mekon saattavan jäädä hihattomaksi. Ompelin ne kuitenkin kiinni epäilyksistäni huolimatta.
Messinkiketju rauhoitti kevyen helman
Ohut puuvillaneulos on kevyttä, joten lisäsin helmaan messinkiketjun antamaan sille hieman painoa. Tavoitteena oli estää helmaa rullautumasta, tarttumasta sukkahousuihin ja nousemasta kävellessä. Pieni paino paransi samalla helman laskeutuvuutta.
Ensimmäinen työpäivä osoitti, että niukka mitoitus toimi. Mekko mahtui jakun alle, kädet nousivat valkotaululle eikä helmaa tarvinnut jatkuvasti nykiä takaisin paikoilleen. Ja minulla oli jotenkin huoleton olo kokopäivän.
Yksi korjattava kohta kuitenkin löytyi. En ollut kiinnittänyt helmaketjua riittävän tukevasti, joten se alkoi kävellessä pilkottaa helman pujotusaukoista. Ompelin ketjun lopulta kiinni myös sivusaumojen kohdalta. Sen jälkeen se pysyi paikoillaan ja helma laskeutui todella kauniisti.
Tämän mekon onnistuminen ei ole siis pelkästään kiinni väljyyksistä. Lopputulos syntyi vartalonmittojen, neuloksen jouston, käyttötarkoituksen ja helman korjauksen yhdistelmästä.
Mitä mieltä sinä olet istuvuudesta? Käyttäisitkö itse neulemekkoa näin niukalla väljyydellä?



