Käsityöalan moniosaajan tarina – mitä tapahtuu, kun ei luovu yhdestäkään unelmasta?

Tervetuloa uuteen vuoteen, rakkaat lukijat! Muistan vielä, kun tätä pohdiskelimme tätä yhdessä syksyllä 2016. Olin saanut jostain päähäni, että haluan kirjoittaa. Olin tuolloin opintovapaalla silloisesta päivätyöstäni diplomi-insinöörin opintoja varten, joiden rinnalla kulkivat ompelija-kisällin opinnot. Stressin laskettua, satoja sivuja opiskeluesseitä kirjoittaneena ja satoja tunteja kaavojen piirtämistä opetelleena sain jostain etiäisen, että haluan kirjoittaa.

Opinnot, käsityö ja halu yhdistää osaaminen

Aihetta ja näkökulmaa etsittiin monta kuukautta, ja lopulta, töihin paluun kolkutellessa ovella, päädyin yhdistämään ne unelmat ja taidot, joita halusin kuljettaa mukanani tavalla tai toisella. Ja nyt, kun tätä pohdin, eivät ne unelmat ole sieltä minnekään kadonneet: itse tehdyt vaatteet, kirjoittaminen ja tekemällä oppiminen sekä käsityöllinen elämäntapa, jossa sielu ja aivot lepäävät. Voit käydä lukemassa koko tarinan täältä: Miten diplomi-insinööristä tuli mallimestari?

Kymmenen vuotta oppimista ja jakamista

Kymmenessä vuodessa olen oppinut paljon. Opettelin ilmaisen Seamly-kaavoitusohjelman käyttöä niin, että sain koottua sillä vaatetusalan erikoisammattitutkinnon mallimestarin näyttötyönä tehdyn lastenvaatemalliston ohjaavan opettajan yllätykseksi. Nämä kaavat ovat edelleen ilmaiseksi jaossa pdf-kaavoina. Ilmaiset kaavaharjoitukset ovat nostaneet osaamiseni sille tasolle, että pystyn nykyään opettamaan ohjelmaa eteenpäin, ja olen tehnyt sitä niin päätyöni ohessa kuin kansalaisopiston kursseilla. Sellainen tuntuma minulla on, että Suomessa meitä ei vieläkään ole montaa.

Valokuvauksen opintoihin hakeuduin, kuin toinen mallimestarinäytön arvioijista oli sitä mieltä, että kuvaamistani voisi parantaa – validi pointti, mutta väärässä kontekstissa. Sisuuntuneena taputtelin korona-aikana kasaan kahden vuoden taidevalokuvaajan opinnot Puolassa. Viimeisimpänä olen perehtynyt konekirjontaohjelmistojen käyttöön jo kolmatta vuotta.

Kun joku muu nimeää vaikuttajaksi

Olen kuullut sanottavan, että vaikuttaja on vaikuttaja vasta sitten, kun joku muu niin sanoo. Jossain vaiheessa Savon Sanomien toimittaja törmäsi ajatuksiini Facebook-ryhmässä ja teki niistä jutun, joka ilmestyi hetkeä myöhemmin Karjalaisessa. Olin silloin uudessa työpaikassa laatupäällikkönä teollisessa laitoksessa, eikä sen jälkeen enää tarvinnut sen perjantain jälkeen sen enempää esitellä harrastuksiaan, kun ne olivat keskiaukeamalla.

Myöhemmin Varkaudessa järjestetyssä kiertotaloustuotteiden valmistamiseen liittyvässä koulutuksessa oli toimittaja mukana, ja osasin tietämättäni sanoittaa itseäni kanssaopiskelijoiden harmiksi lehteen asti. Nykyisessä työpaikassani viestijän asiantuntija taisi esitellä minut käsityövaikuttajana, joka opettaa laadunhallintaa. Onneksi minulla on kuitenkin yli 20 vuoden laadunhallinnan työkokemus koti- ja ulkomailla terveysteknologian alalta ja valmistavasta teollisuudesta, etten sentään pelkillä käsitöillä tullut valituksi insinööri (YAMK) -tutkintoa opettamaan, vaikkei sekään kai olisi sinällään haitannut.

Ja silti vieläkin, aina kun joku nostaa asian esille yhteydessä, johon se ei luontaisesti kuulu, olen hieman hämmentynyt siitä, että joku näitä oikeasti lukee.

Kirjoittamisen kaipuu ja aikapaineen voima

Ihan viime päiviin saakka kyse on pitkälti ollut halusta opiskella ja oppia lisää, mutta nyt pyöreiden vuosien vuonna tuntuu, että katseeni kääntyy hieman henkilökohtaisempaan suuntaan. Ompelu ja käsityöt kulkevat edelleen mukana, mutta haluan kirjoittaa muustakin. Siksi lisäsimme kesällä kategorioihin Rakas päiväkirja -postaukset, jotka antavat kirjoittaville sormille luvan puhua muustakin kuin itse asiasta.

Kirjoitin aikanaan paikallislehteen kolumneja, ja aika ajoin kylillä kysytään, miksi en kirjoita niitä enää. Tähän voin diplomaattisesti vastata, ettei asia ole minusta kiinni. Kaipaan niitä yhä: tietty merkkimäärä ja aikataulupaine ovat luovuuden parhaita kirittäjiä.

Mitä seuraavaksi?

Nyt, kun olen jo vaiheessa väitöskirjan ja tieteellisten tekstien kanssa, ja jokaisella koneella ja sähköposteissa on luonnoksen luonnosta, alan pohtia, mihin voisin unelmani suunnata, kenties jo vuonna 2027. Tästä syystä olen palannut pohtimaan uusvanhoja kuvioita, jotka liittyvät niihin haaveisiin ja koulutuksiin, joita kävin ennen diplomi-insinöörin opintoja. Aikanaan haaveilin myös elämäntaitoihin liittyvän sisällön tekemisestä, ja muistan kirjoitelleeni siitä jotain jo silloisessa blogissani ennen tätä Kaavoihin kangistumatta -blogia, siis nykyistä verkkolehteä, joka virallistettiin kesällä 2025.

Silloin tuntui, ettei ollut sanottavaa. Nyt matkaa on kuljettu sen verran, että saattaa jo olla.

Kiitos matkaseurasta

Kiitos kaikille uusille ja vanhoille lukijoille, jotka olette kulkeneet mukana. Jaa halutessasi muistosi meistä ja kerro, millaista sisältöä haluaisit lukea ja mikä sinua kiehtoo. Kaikkea emme lupaa toteuttaa mutta osuvimmat kyllä.

P.S. Tänä vuonna tein itselleni yhden lupauksen: kirjoitan joka päivä – muutakin kuin työhön liittyviä sähköposteja. Nähtäväksi jää, tuoko se myös tänne lisää luettavaa vai jatkanko sen salaperäisen sivuprojektin parissa, josta olen unelmoinut jo lähes kymmenen vuotta.