Matkalla syntyvät parhaat ajatukset – kirjoittaminen kahden kodin arjessa

Elän kahden kodin välillä, ja arkeni jakaantuu eri paikkoihin, aikatauluihin ja kulkuvälineisiin. Välillä se on rehellisesti sanottuna hieman väsyttävää, kun seuraava matka on suunniteltu ennen kuin edellinen on loppunut. Ja niin on nytkin: tiedämme jo, milloin tie vie takaisin toiseen kotiin.

Tavallaan matkustaminen vie energiaa ja muistuttaa siitä, kuinka paljon elämässä on sellaista, mikä ei pysy paikallaan, vaikka kuinka yrittäisi aikaa pysäyttää.

Liikkeessä mieli selkeytyy: miksi matkustaminen tekee kirjoittamisesta helpompaa

Silti matkustamisessa on jotain, mikä tekee kirjoittamisesta helpompaa. Kun olen liikkeessä, pystyn keskittymään juuri siihen, mitä on käsillä. Arjen meteli jää taakse, ja jäljelle jää pieni liikkuva kupla, jossa ajatus kulkee omalla painollaan. Koen, että matkasta tulee tauko kaikelle muulle — hetki, jossa on lupa tehdä vain yksi asia kerrallaan.

Usein varaan matkoille jonkin tehtävän. Joko rakentelen oppimistehtäviä opiskelijoille tai kirjoitan palautetta valmiisiin tehtäviin. Kirjoitan myös paljon juttuja lehteemme, ja niin kuin tänään, pakertelin laatujohtamisen konferenssiabstraktia kollegalle maanantain lukuhetkeä varten. Näin monisatakilometriset maratontaipaleet eivät tunnu liian pitkiltä ja puuduttavilta.

Tiesitkö muuten, että laatujohtamisen alkujuuret ovat juuri tuolla keskiaikaisessa käsityöläisyydessä, jolloin osaava tekijä vastasi itse laadusta henkilökohtaisesti? Ei siis ihme, että kouluratsastusta harrastaneena pieteetikkona päädyin valitsemaan ammatikseni juuri laatujohtamisen ja laajennan nyt osaamistani tutkimuksen suuntaan sekä laatujohtamisessa että käsityö- ja tekstiiliteollisuuden vastuullisuustiedossa.

Usein reittini ovat hyvin arkisia: Joensuu–Turku ja Turku–Joensuu, välillä junalla ja välillä autolla perheen kanssa. Juuri niiden matkojen keskeltä syntyy usein ajatuksia, joita ei olisi tullut mieleen kotona.

Muistan, kun kerran kirjoitin paikallislehteen pakinamaisen jutun siitä, miten Suomi elää metsästä — pelkästään siksi, että matkan tunnelma vei ajatuksen siihen suuntaan puiden vilistäessä silmäkulmassa. Jotenkin liikkuminen tekee sen, mihin paikallaan oleminen ei aina pysty. Se tuntuu keskittävän ajatukseni juuri siihen hetkeen ja ihan fyysisesti rentouttavan kirjoittavat sormet.

Haaveilen silti siitä, että joskus kirjoitan jotain isompaa ja valmista teosta paikassa, jossa on enemmän tilaa ajatella kuin junanpenkissä tai auton kyydissä. Näen mielessäni ranskalaisen parvekkeen jossain Välimeren rannalla. Siinä kuvassa istun iltapäivän pehmeässä valossa ja kirjoitan viimeiset kappaleet johonkin, jonka äärellä olen ollut pitkään.

Matkustaminen ei poista kiirettä eikä tee arjesta yksinkertaisempaa. Mutta sen keskelle tuntuu jäävän aina pieni välitila — se hetki, jolloin ajatus on vapaampi kuin paikallaan ollessa.

Ehkä juuri siksi parhaat kappaleet syntyvät useimmiten matkalla. Toivottavasti myös tänään kirjoittamani abstrakti kuuluu samaan sarjaan.

Milloin sinulle on viimeksi syntynyt paras ajatuksesi matkalla? Jaa kokemuksesi kommenteissa.