Mainos Toika: Blogitauko teki hyvää – mitä kesän tauko opetti kirjoittamisesta ja luovuudesta Uusi

Miksi pidin blogitauon?

Ehkä joku ehti jo huomata, ettei uusia blogikirjoituksia ole ilmestynyt tavalliseen tahtiin. Tämän kesän blogitauko ei ollut suunniteltu, vaan se syntyi tarpeesta pysähtyä ja palautua kiireisen kevään jälkeen.

Tämä kesä on ollut erilainen. En ole päässyt kirjoittamiseen kunnolla kiinni, sillä päätin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan – ehkä ensimmäistä kertaa koskaan – antaa itselleni luvan pysähtyä.

Kevään tiivis työputki ja juuri ennen loman alkua osuneet konferenssimatkat Madeiralle ja Budapestiin veivät enemmän energiaa kuin osasin odottaa. Ensimmäiset lomaviikot kuluivat palautuessa. Sen jälkeen olen opetellut jotain, mikä ei ole ollut minulle kovin luontaista: kiireettömiä aamuja, oman kehon kuuntelemista ja sitä, ettei jokaista hetkeä tarvitse täyttää tekemisellä.

Olen tehnyt joogaa ja rauhallisia venyttelyharjoituksia. Olen myös kiinnittänyt pitkästä aikaa huomiota ravitsemukseen: vähentänyt hiilihydraatteja, lisännyt proteiinia ja pitänyt paremmin huolta riittävästä veden juomisesta. Ne ovat pieniä asioita, jotka olivat arjen kiireessä jääneet taka-alalle.

Täytyy myöntää, että olo on ollut välillä jopa hämmentävän tyhjä. Kirjoittaminen ei ole houkutellut, enkä ole pakottanut itseäni siihen. Tuntuu oudolta, sillä tavallisesti jäsennän ajatuksiani juuri kirjoittamalla. Olenkin jäänyt kuulostelemaan oikeaa hetkeä.


Kenties se on nyt.

Mitä blogitauon aikana tapahtui?

Pitkästä aikaa ehdin myös lukea kirjoja ihan omaksi ilokseni. Tällä kertaa valitsin tarkoituksella uudempaa kotimaista kirjallisuutta, kuten Finskaa, nähdäkseni, millaisista aiheista ja näkökulmista nuoremmat kirjailijat kirjoittavat. En vielä tiedä, löytyikö uusi luottokirjailija, mutta oli virkistävää huomata, kuinka erilaiselta maailma näyttää lähes kaksikymmentä vuotta nuoremman sukupolven silmin.

Kesän paras lukuelämys oli kuitenkin Kaisa Viitalan Klaanin tulevaisuus. Skotlanti on ollut minulle tärkeä paikka siitä lähtien, kun vietin siellä kuutisen viikkoa lukion toisella luokalla. Siksi Viitalan kuvaamat nummet tuntuvat aina hieman siltä kuin palaisin tuttuun maisemaan.

Syksyllä luvassa DesignaKnit 9 -sarja ja uusia neuleita

Viime viikon vietin puolestani lähes kokonaan alakerran ateljeessa. Neuloin ensimmäisiä mallikappaleita Karjalanruusu-mallistoon ja opettelin, miten oma piirtämäni kuvio saadaan DesignaKnit 9 -ohjelman avulla taipumaan neulossilmukoiksi ja eläväksi neulepinnaksi. Välillä jouduin purkamaan ja aloittamaan uudelleen, mutta juuri niin suunnittelutyö yleensä etenee. Lopulta lopputulos alkoi näyttää juuri siltä, mitä olin tavoitellut.

Samalla syntyivät myös kolme ensimmäistä neulottua sisustustyynyä Turun kaupunkikotiin. Ne ovat ensimmäisiä tuotteita, joissa yhdistyvät oma kuosisuunnitteluni, koneneulonta ja DesignaKnit 9 -ohjelmisto. On ollut todella mielenkiintoista seurata, kuinka omasta piirroksesta syntyy vähitellen valmis neulepinta ja lopulta kokonainen sisustustuote.

Ensi viikolla pääsen vihdoin kuvaamaan tyynyt valmiiseen ympäristöön ja viimeistelemään niistä myös videot YouTubeen. Samalla käynnistyy tämän syksyn Toika-yhteistyö, jonka myötä sukellamme kunnolla siihen, miten DesignaKnit 9 taipuu tekstiilien suunnitteluun ja koneneulontaan. Sillä välin voit käydä tutustumassa ohjelmistoon tästä. Ja tätä ammattineulojienkin suosimaa edustaa Suomessa Toika.


Blogitauko teki minulle hyvää. Joskus paras tapa viedä omaa työtä eteenpäin on pysähtyä hetkeksi. Nyt tuntuu siltä, että kirjoittamiseen on jälleen löytynyt ilo – ja syksyn aikana pääsen jakamaan sekä uusia neulesuunnitelmia että DesignaKnit 9:n mahdollisuuksia kanssanne.

Syksyn aikana luvassa onkin kokonainen juttusarja siitä, miksi DesignaKnit on mielestäni yksi suunnittelevan (kone)neulojan parhaista työkaluista – aina ensimmäisestä ideasta valmiiksi tuotteeksi.