Mainos | Toika: Täydellistä sukkakaavaa etsimässä – Leppävirta-sukat valmistuivat Kainuussa

Olen etsinyt täydellistä sukkakaavaa jo monta vuotta. Nyt onnistuin lopulta yhdistämään eri lähteistä poimimiani ratkaisuja ja neulomaan mielestäni hyvät Leppävirta-sukat. Ne valmistuivat samalla, kun vietimme iltaisin laatuaikaa Kainuussa ja katselimme rentouttavaa takkatulta.

Mutta ennen kuin päästiin tähän, tarvittiin muutama mutka, vanhoja käsityökirjoja ja yksi suunnitteluohjelma.

Melkein neulealan yrittäjänä koulun penkille

Viitisen vuotta sitten pohdimme vakavasti, ostaisimmeko neulealan yrityksen perheyritykseksi. Asia jäi kuitenkin sikseen. Siinä vaiheessa selvittelin pikaisesti, voisiko neuletuotteiden valmistusta opiskella jossakin. Ajattelin, että hakisin koulutukseen sitten joskus.

Vuosia myöhemmin kyseisen koulutuksen hakumainos tuli sattumalta vastaan, ja minä hain. Onneksi hain, sillä jäin lopulta koulutuksen viimeiseksi valmistuneeksi.

Kouluun mennessäni ounastelin hieman, että tulisin sieltä ulos kaikkivoivan Excelin kanssa. Onneksi opettaja esitteli meille DesignaKnit 9 -ohjelmiston. DesiknaKnit 9- ohjelmistoa myy Suomessa Toika.

Sen avulla perusmallien suunnittelu helpottui huomattavasti. Kun mallitilkku on neulottu ja neuletiheys sekä omat mitat syötetty ohjelmaan, kaavan silmukka- ja kerrosmäärät saa laskettua niiden mukaan. Kaikkea ei siis tarvitse rakentaa Excelissä alusta asti eikä mallia piirtää joka kerta uudelleen.

Käyttämässäni ohjelmassa oli valmiita paita- ja hamemalleja, ja mukana tuli myös mekkokaava. Housuja tai suomalaisten rakastamia villasukkia valmiista malleistani ei kuitenkaan löytynyt.

Koulussa kävimme läpi sukan neulomisen koneella. Sen mallintaminen tuntui suoraviivaisemmalta, mutta halusin tällä kertaa tehdä käsin itselleni sukat, jotka istuvat eivätkä pyöri jaloissa.

Mikä tekee sukasta sopivan?

Mitoitus osoittautui odotettua haastavammaksi. Mikä olisi hyvä kantalapun- ja kantapohjan pituus? Entä jalkateräosan ja kärkikavennusten pituudet?

Kun neuloo käsin itselleen tai omalle perheelleen, sukkaa voi sovittaa työn edetessä. Neulekoneella kesken olevan työn sovittaminen ei käy yhtä helposti.

Olen tarkka myös jalkaterän ympärysmitasta. Kaunis kuvio ei yksin riitä, jos sukka pyörii jalassa.

Vanhoista ohjeista löytyi uusia ratkaisuja

Tässä vaiheessa tietänette jo, että rakastan kaikkea vanhaa. Digitaalisten kirjastojen syövereistä löysin lopulta vuonna 1893 julkaistun Elizabeth Rosevearin käsityökirjan, jossa sukan rakennetta hahmotettiin neliöiden avulla.

Mallinsin tämän ajatuksen pohjalta sukan eri osat DesignaKnitiin ja lähdin soveltamaan mitoitusta omaan työhöni.

Kirjoneulekuvio löytyi toisesta vanhasta lähteestä: vuoden 1927 Kotiliedessä julkaistusta leppävirtalaisten lapasten ohjeesta. Muokkasin kuviota sukkia varten ja neuloin siitä mallitilkun.

Miksi juuri Leppävirta? Aviomieheni suku on sieltä kotoisin. Pitihän meille siis saada uusi kotisukkamalli, joissa on mukana yhteys hänen sukunsa kotiseutuun.

DesignaKnit suunnittelun ja käsinneulonnan apuna

Neuloin sukat harjoituksen vuoksi DesignaKnitiä käyttäen, yksi osa kerrallaan. Ohjelman interaktiivisessa neulonnassa seurasin etenemistä kerros kerrokselta ja siirryin seuraavalle kerrokselle välilyöntinäppäimellä.

Jalkaterän mitoituksessa vähensin mitatusta ympärysmitasta kymmenen prosenttia. Lisäksi jätin jalkapöydän puolelle kaksi silmukkaa enemmän kuin jalkapohjan puolelle, jotta jalan päälliselle jäi hieman enemmän tilaa. Tämä vinkki oli tarttunut mukaan jostakin italialaisesta käsityökirjasta.

Neuloin varret, kantalaput ja sädekavennukset aavistuksen pienemmillä puikoilla kuin kirjoneuleosuudet. Kokemattomien käsieni käsiala teki kirjoneuleesta sen verran tiukkaa, että töppöset uhkasiva levitä Pelle Hermannin kenkien mallisiksi samoilla puikoilla neuloessa.

Vahvistettuun kantalappuun otin villalangan rinnalle kirpputorilta ostettua samanväristä merseroitua puuvillalankaa. Tarkoituksena oli vahvistaa kantapäätä, ettei se olisi heti puhki. Tämä niksi oli puolestaan jäänyt mieleeni jostakin Mary Oljen kirjasta jo kauan sitten.

Näihin sukkiin tuli siis yhdistettyä ohjeita ja ajatuksia useammasta lähteestä.

Olen kokeillut myös Mainos Toika: tekoälyä neulesuunnittelun apuna, mutta mitoitukseen ja toteutettavaan suunnitelmaan tarvitsen edelleen DesignaKnitiä.

Pätevät kotisukat Kainuun iltoina

Näin sain neulottua elämäni ensimmäiset kirjoneulesukat samalla, kun vietimme iltaisin yhteistä aikaa kaunista takkatulta katsellen.

Ensituntumalta sukat pysyvät jalassa eivätkä pyöri kumisaappaissakaan kävellessä. Varsi voisi olla vielä napakampi, mutta näillä pärjää oikein hyvin.

Täydellisen sukkakaavan etsintä ei ehkä päättynyt lopullisesti, mutta nyt minulla on malli, jota voin kehittää eteenpäin. Seuraavaksi pitänee mallintaa sukat koneella neulottaviksi. Sitten niitä voisi neuloa vaikka koko suvulle.

Lokakuussa jatketaan Toika-yhteistyötä neulekoneen äärellä: seuraavaksi tehdään neulottu hame.

Oletko sinä löytänyt oman luottosukkamallisi, vai yhdisteletkö parhaat ratkaisut eri ohjeista?