Miten villasukat syntyvät neulekoneella, ja mitä kaikkea tekijän kädet tekevät koneen rinnalla? Neuloin pojalleni siniset villasukat ja tallensin tekemisen kuvaesseeksi. Kuvissa kuljetaan työhuoneen ovelta neulojen ja silmukoiden äärelle, siitä viimeistelyyn ja valmiiseen sukkapariin. Tule kurkistamaan olkapään yli.
Tässä ovat sukat ja niiden tekijä. Tässä vaiheessa voi jo katsoa kameraan. Sitä ennen katse oli enimmäkseen neuloissa, silmukoissa ja omissa käsissä. Palataan hetkeksi siihen, mitä ennen tätä kuvaa tapahtui. Tästä suunnasta näkyy paremmin, mitä koneella neulominen on. Koneen ääressä tarvitaan myös käsiä: sormet työskentelevät aivan neulojen tuntumassa, katse seuraa silmukoita. Koneen ohjekin on auki koneen takana. Neulekoneella on syntynyt myös raitatyyny (Mainos | Toika), mutta nyt työn alla ovat pojan sukat.
Kokonainen sukka on vielä kaukana tästä näkymästä. Nyt on vain rivi sinisiä silmukoita ja kädessä pieni työväline – siirtoneula. Neulekoneen mittakaava vaihtuu: pitkästä neularivistä huomio siirtyy yhden silmukan kohdalle. Koneelta irrotettu neule asettuu syliin. Nyt sitä voi käännellä käsissä ja katsoa läheltä. Langanpäät riippuvat vielä mukana: neulominen on valmis, sukka ei aivan. Vielä hetkeksi silityslaudalle. Sukka näyttää jo sukalta, mutta viimeistelylle on oma paikkansa ennen kuin parin voi antaa lahjaksi. Tässä vaiheessa valmiiseen on enää muutama hetki. Kaksi sukkaa, taiteltuina yhdelle kämmenelle. Neulekone jää taustalle, ja käsissä on se, mitä varten sen ääreen istuin: villasukat pojalleni.
