Blogit eivät kuolleet – hitaan sisällön aika on täällä taas – ehkä… Uusi

ja 8 vinkkiä bloggaajalle. Blogit tekevät hiljaista paluuta, sillä toivon, että ihmiset kaipaavat merkityksellisempää sisältöä. Nousevatko hidas julkaiseminen, henkilökohtainen ääni ja kuratoitu estetiikka vastavoimaksi someajan hetkellisyydelle?

Mitä selailin tällä viikolla: Style Yourself (2011). Kun tein sunnuntain postausta, silmäni osuivat kirjahyllyssä Style Yourself -teokseen, ja päätin avata sen pitkästä aikaa. Tämä on niitä kirjoja, jotka ovat aikanaan tulleet jonkin konehakureissun kylkiäisenä – en ehkä itse olisi sitä muuten ostanut. Tarkemmalla selailulla kirja kuitenkin osoittautui kiinnostavaksi aikansa kuvaksi: siihen on koottu 2000-luvun alun kuuluisimpien bloggaajien muotivinkkejä eri puolilta maailmaa, ja heidät on ryhmitelty selkeiden teemojen, kuten esimerkiksi accessories, alle.

Yritin hetken jäljittää näitä eurooppalaisia bloggaajia. Harva heistä on enää blogimaailmassa mukana – monet ovat siirtyneet muille aloille, kuten valokuvaajiksi, graafikoiksi tai muotisuunnittelijoiksi. Nyt, vuosia myöhemmin, koko kirja tuntuu jo historialta: se kertoo oman aikansa tarinaa ja on hyvä muistutus siitä, miten nopeasti digitaaliset yhteisöt muuttuvat. Kun domainit katoavat, katoavat usein myös teokset – ne eivät enää ilmesty satunnaisen kulkijan hakutuloksiin.

Jäin miettimään, kuinka paljon meidän oma julkaisumme on velkaa noille aikaisemmille bloggaajille. Olemme tavallaan jatkaneet heidän perintöään – tietoisesti hakeneet tiettyä estetiikkaa, henkilökohtaista ja persoonallista näkökulmaa, joka teki blogistanian uranuurtajista kiinnostavia. 

Meidän estetiikkaamme voisi kutsua vaikka Nordic Light Academyksi: kepeähkö akateemisuus yhdistyy pohjoismaiseen elämäntapaan. Siinä on tekijänsä kädenjälki, blogimainen ja hieman vanhahtava taitto, kuratoidut mutta aidot kuvat sekä selkeä läpinäkyvyys siitä, milloin kyse on mainossisällöstä tai tekoälykuvista.

Olemme halunneet pitää kiinni siitä, että jokaisesta artikkelista löytyy aina jokin pieni vinkki, jonka lukija voi ottaa mukaansa arkeen. Myönnän kuitenkin, että väitöskirjatyö on viime aikoina hillinnyt uusien kaavojen kaavoittamista – uuden tuotteen kehittäminen alusta asti on iso työ.

2000-luvun alun bloggaajat kirjoittivat tyylistä ja siitä, miten se ilmensi minuutta. Me taas pyrimme tuomaan esiin, miten itsetekeminen ja käsityöt voivat olla tarinoita ja aikaa itselle – sellaista hiljaista elämää, slow living -henkeen.

Blogimme on myös kasvukertomus siitä, mitä kaikkea olen matkan varrella oppinut. Se on tavallaan henkilökohtainen oppimispäiväkirja, joka on opettanut kirjoittamista, kuvaamista ja estetiikan tajua. Tajusin hiljattain, että nykyään blogeja voidaan ajatella esseinä: ne osoittavat tekijänsä asiantuntemusta. Tämän ajatuksen voin hiljalleen allekirjoittaa.

Emme ole koskaan halunneet opettaa yhtä totuutta sormi pystyssä. Ja silti haluamme jakaa pieniä vinkkejä – miten vaatteita voisi käyttää pitkään, miten hyödyntää jo olemassa olevia asioita. Ehkä tarkoituksemme onkin vain herättää ajatuksia ja muistuttaa, että menneestä voi löytyä ratkaisuja tulevaisuuteen. Hitaasti, ilman suurta julistusta, ehkä ohjata pois kertakäyttökulttuurista.

Aikanaan blogit elivät kommenteista. Meillä niitä kertyy harvakseltaan, ehkä siksi, että tuntemattomien kommentit kulkevat moderoinnin kautta – onhan spämmin torjunta pakollista. Ja toisaalta myös siksi, että virallisena julkaisuna meidän on huolehdittava keskustelun sävystä.

Ovatko blogit kuolleet?

Sitäkin mietin usein. Onko tässä mitään järkeä? Käyttää tuntitolkulla vapaa-aikaa johonkin, jonka merkitystä ei aina tiedä – lukeeko kukaan, välittääkö kukaan? Samaan aikaan sosiaalinen media vilisee ohi kuin nopeutettu elokuva.

Silti blogi on ehkä enemmän perusta kuin kanava. Se ei katoa yhden poliittisen päätöksen mukana, jos joku alusta julistetaan vaaralliseksi. Meilläkin on oma verkkotunnus ja palvelintila Suomessa – sisältö on siellä meidän hallinnassamme, vaikka someen jaetut kuvat eivät aina olekaan.

Ehkä tulevaisuudessa blogeista – tai henkilökohtaisista sivustoista – tulee brändien digitaalisia koteja, joista ohjataan kulloinkin aktiivisimpaan somekanavaan. Parasta blogeissa on kuitenkin se, että ne säilyvät, ainakin paremmin kuin kolmen sekunnin pikapostuas SoMessa. Kirjoitukset ovat löydettävissä, toisin kuin Instagramin tai TikTokin virrassa, joka katoaa muistista muutamassa minuutissa. Kuinka monen täydellisen ohjeen olet tallentanut, mutta et enää koskaan palaa niihin?

Uskon ja toivon, että kun ihmiset kyllästyvät loputtomaan kuvavirtaan ja kaipaavat syvällisempää sisältöä, esseemäiset kirjoitukset palaavat – niiden lukijoiden keskuuteen, jotka arvostavat kuratoitua ja ajatuksella rakennettua sisältöä. Samalla tavalla kuin kivijalkaliikkeiden huolella valitut valikoimat houkuttelevat, koska rajallisesta on helpompi valita.

Hyvät blogit ovat minusta kuin kirjeitä – itselle ja muille. Niitä kirjoitetaan hitaasti, kuin käsityötä, joka kulkee laukussa mukana ees ja taas, eikä meinaa valmistua koskaan… kunnes lopulta valmistuu, kun aika on.

Milloin viimeksi pysähdyit lukemaan tekstin, joka jäi mieleen?

8 Vinkkiä bloggaajalle ja hitaamman sisällön tekijälle

1. Palaa omaan estetiikkaasi.
Tee sisällöstäsi tunnistettavaa. Älä jahtaa trendejä, vaan rakenna oma tyylisi – sellainen, jonka lukija tunnistaa jo ensisilmäyksellä.

2. Kirjoita kuin kirjoittaisit kirjeen.
Kohtele blogipostausta henkilökohtaisena keskusteluna, ei uutisena. Hitaus luo lämpöä ja antaa tilaa ajatukselle.

3. Omista oma alustasi.
Pidä sisältö omassa hallinnassasi – omalla verkkotunnuksella, omalla palvelimella. Some on väliaikainen, mutta blogi säilyy.

4. Julkaise harvemmin, mutta ajatuksella.
Yksi hyvin kirjoitettu teksti on arvokkaampi kuin kymmenen kiireessä tehtyä. Laatu luo pitkäikäisyyttä ja uskottavuutta.

5. Tee näkyväksi, milloin sisältö on mainos tai tekoälyä.
Läpinäkyvyys vahvistaa luottamusta. Se on tämän ajan aitouden mittari.

6. Kuratoi, älä tuota loputtomasti.
Rajallisuus tekee sisällöstä arvokasta – aivan kuten kivijalkaliikkeen harkittu valikoima.

7. Kutsu keskusteluun hitaasti.
Yksi hyvä kommentti on arvokkaampi kuin sata pintapuolista. Luo tilaa harkitulle vuorovaikutukselle.

8. Muista miksi kirjoitat.
Blogi ei ole vain julkaisu, vaan prosessi: oppimisen, kasvun ja itsetutkiskelun väline.