Käsityö arjen mindfulnessina – miten pienet käsityöt tukevat hyvinvointia talvella? Uusi

On vielä se aika vuodesta, jolloin päivät ovat lyhyitä, mutta kevät tuntuu jo olevan ihan kulman takana.
Minä olen viettänyt viime viikot näyttöjen sinisessä hehkussa aivan koko rahan edestä. Ja jatkan samaa vielä ensi viikolla: kahden uudelleen kirjoitetun artikkelin ja yhden vielä kokonaan kirjoittamattoman abstraktin deadlinet osuvat lauantaille.

Hiljalleen alkaa kuitenkin tuntua siltä, että kohta riittää – jos ei muuten, niin ainakin sormet kaipaavat taukoa jatkuvasta näppäimistön naputtelusta.

Keho tuntuu olevan samaa mieltä. Pieni flunssa on pitänyt seuraa jo parisen viikkoa ja vihjaa melko selvästi, että lepo ei olisi huono ajatus. Myönnän kaipaavani jo konkreettisempaa tekemistä. Sellaisina hetkinä, kun suljen silmät ja annan katseen levätä, huomaan haaveilevani jostain pienestä ja yksinkertaisesta käsityöstä: neulomisesta, virkkaamisesta tai ompelusta. Jostain, joka antaa analysoiville aivoille luvan olla hetken hiljaa.

Siksi kokosin itselleni – ja samalla sinulle – viisi ajatusta siitä, miten käsityö voi mahdollistaa onnellisemman ja tasapainoisemman elämän.

Käsityö ei ole vain harrastus – se on arjen mindfulnessia

Flow-tila on minusta lähes maaginen kokemus. Se hetki, jolloin uppoudun tekemiseen niin täydellisesti, että aika menettää merkityksensä ja ajattelu lakkaa pyörimästä tuttuja ratojaan. Mihaly Csíkszentmihályi nimesi tämän ilmiön jo 1970-luvulla, mutta käsillä tekemisessä se tuntuu edelleen yhtä ajankohtaiselta.

Neulomisen ja muun käsityön rytmiset, toistuvat liikkeet johdattavat tähän tilaan lähes huomaamatta. Ajatukset hiljenevät, keho rentoutuu ja stressi hellittää. Digitaalisen hälyn keskellä käsityö tarjoaa minulle tavan harjoittaa mindfulnessia ilman suorittamista tai sääntöjä. Riittää, että teen.

Miksi pesulappu on joskus tärkeämpi kuin villapaita

Olen viime aikoina pohtinut niin sanottuja ”pikavoittoja”. Pieniä, nopeasti saavutettavia onnistumisia, jotka tukevat hyvinvointia. Käsityössä ne konkretisoituvat pieninä projekteina: pesulappuina, kuorintatyynyinä, hiusdonitseina. Kirjoittamisessani ne näkyvät puolestaan lyhyinä levon hetkinä, jolloin haen kahvia ja croissantin kirjoitussohvan viereen.

Vaikka pitkä ja vaativa projekti on palkitseva, myönnän myös, että se kuormittaa. Pieni käsityö puolestaan valmistuu, antaa onnistumisen tunteen ja muistuttaa, että tekeminen itsessään riittää. Minulle tämä on ollut erityisen tärkeää talven hiljaisina hetkinä, jolloin suurten käsityöprojektien aloittaminen on tuntunut liian aikaa vievältä.

Talvehtiminen – se on luova vaihe

Olen alkanut ajatella talvea aikana, joka on varattu vetäytymiselle, levolle ja ajattelulle. Luovana ihmisenä se tarkoittaa hitaamman rytmin hyväksymistä – ja joskus myös tekemättömyyttä.

Talvi antaa luvan kypsyttää ideoita rauhassa. Hygge, hiljaisuus ja pienet, miellyttävät tekemiset eivät ole pakkopullaa, vaan hetki rentoutua. Kun annan itselleni luvan levätä ilman syyllisyyttä, huomaan usein, että luovuus seuraa perässä.

Onni elää käsityössä – myös yhdessä

Suomen Taito -järjestön ajatus siitä, että onni elää käsityössä, resonoi minussa vahvasti. Käsityö voi olla yksinäinen, rauhallinen hetki, mutta yhtä lailla se on yhteisöllistä tekemistä.

Olen huomannut, miten suuri merkitys sillä on, että voi jakaa kokemuksia muiden kanssa – oli kyse sitten verkossa tai kasvotusten tapahtuvasta käsityöpiiristä. Yhteinen ilo flow-tilasta tai pienen työn valmistumisesta vahvistaa tunnetta siitä, että kuuluu joukkoon. Ja tuntuu siltä, että se on hyvinvointini kannalta yllättävän olennaista.

Väri on myös työkalu

Talvella palaan yhä uudelleen värien äärelle. Vanhojen vaatteiden tai haalistuneiden kankaiden uudelleenvärjäys tuntuu pieneltä terapiamuodolta. Keltainen tuo valoa ja keskittymistä, koralli ja mandariini lämpöä, laventeli rauhaa ja sininen sekä vihreä tasapainoa.

Värit eivät ratkaise kaikkea, mutta ne voivat muuttaa tunnelmaa – ja se riittää.

Käsityön todellinen voima ei minulle ole vain valmiissa projektissa. Se on siinä seesteisyydessä ja rentoudessa, jonka tekeminen käynnistää sisälläni. Jokainen ommel ja silmukka on mahdollisuus rauhoittua, iloita ja kytkeytyä johonkin itseä suurempaan ja ajattomaan.

Kun tämän kaiken tietää, kysymys kuuluu:
mikä on se yksi pieni, iloinen asia, jonka sinä päätät luoda tänään?