Kun kone ei käynnistynyt, marraskuu kehottaa pysähtymään

Rakas päiväkirja! Ehdottomasti viikon paras hetki koettiin torstaina, kun maailman kenties yleisimmällä käyttöjärjestelmällä varustettu tietokone käynnisteli itseään vakiopäivityksen jälkeen kerta toisensa perään, kuitenkaan käynnistymättä. Ja tottahan toki, istuin silloin Örebron yliopiston neuvotteluhuoneessa, jossa olin yhdessä sikäläisen kollegan kanssa kirjoittamassa yhtä monista tutkimusartikkeleistani eteenpäin. Tämä jotenkin täydensi sen, että olin käynyt maanantaina kääntymässä lentoasemalla ihan vain todetakseni, että lentokonebussi lähteekin linja-autoasemalta.

Tuli siis sellainen hard stop touhuamiselle. Osa tutkijoista lukee artikkelit ihan paperilta, mutta itse tykkään lukea ne koneelta, jotta voin näppärästi siirtää ajatukset artikkelipohjaan eteenpäin työstettäväksi yhdellä kertaa ja jatkaa eteenpäin. Joten se fiilis, kun et voi tehdä mitään, eikä etä-IT-apu onnistu tietenkään, kun kone ei käynnisty niin, että mitään etähallintaakaan ei voi ottaa. Tipahdin siis kerralla manuaaliseen käyttöliittymään ja perinteiseen alleviivaukseen. Lehtorina ja tutkijana oli kyllä niin sormille lyöty olo, ettei paremmasta väliä.

Nyt artikkelipinot odottavat ikkunalla koneen tokenemista – toivottavasti.

Marraskuun hiljaisuus antaa luvan hengittää

Jotenkin aina ajattelen, että asiat tapahtuvat syystä – ne kipeätkin, jotka eivät aina ole menneet oman mielen mukaan, vaan jonkun toisen. Joten jäin pohtimaan, yrittääkö pimenevä syksy kertoa minulle jotain, ja kun pisteenä iin kuulin sanan lagom. Ehkä juuri marraskuu opettaa, ettei kaikkea tarvitse ratkaista heti.

Maalaistalossa syntyneenä ja tavallaan viljelyksen rytmiin kasvaneena koen, että kone, marraskuun sysimustapimeys ja kenties loskaiset kadut antavat minulle luvan hiljentyä ja ihan luvallisesti keskittyä vain välttämättömimpään tekemiseen ja sisällä mökkäilyyn. Sytytellä ne ensimmäiset kynttilät ja keitellä rentouttavat iltateet. Samalla koen, että tämä kuukausi on oivallinen hetki viedä keskeneräisiä asioita päätökseen. Niinpä minullakin on luvassa jo aloitettujen artikkeleiden kirjoittamista ja sellaista mukavaa puuhastelua ennen jouluvalmisteluiden aloittamista.

Pienet asiat tekevät kodin – ja mielenrauhan

Noista keskeneräisistä asioista puheen ollen sain vihdoin ja viimein lyhennettyä parisen vuotta sitten ikkunassa roikkuneet pellavaverhot tänään. Meni ehkä puolisen tuntia koko hommaan. Ja taas Turun asunto tuntuu enemmän asutulta kodilta kuin itsemaksetulta Airbnb:ltä – pieniä asioita, joskin merkittäviä viihtymisen kannalta. Mikä on sinun loppumattomalla tekemättömien ompelutöiden listalla päällimmäisenä?

Ihan niin kuin ruotsalainen lagom – “tehdään riittävästi eikä yhtään enempää.”