Miten laatu ja ajattomuus palaisivat arvoonsa?

Rakas päiväkirja! Olen tässä pohdiskellut, kuinka nykyisin olen oppinut arvostamaan arjen hiljaisia hetkiä, mökillä oloa ja mahdollisuutta uppoutua tuntikausiksi tekemään käsilläni jotain alakerran ateljeessa. On ihanaa pysähtyä ja olla hetkisen paikallaan. Toki täytyy myöntää, että välillä tulee katsottua suoratoistopalveluista sekä kevyttä kenttäviihdettä että opettavaisia dokumentteja, vaikkapa 80-luvun suosikkilelujen synnystä – ikinä ei tiedä, mistä sen inspiraation löytää. Näin elämäntapakirjoittajana onkin hieman töissä koko ajan, katsellen, kuunnellen ja pohtien. Olisiko tässä jotain juuri meille?

Hiljaisen luksuksen paluu

Olen pohtinut myös sitä, kuinka mahdollisuus tehdä suurin osa omasta ja miksei toistenkin vaatekaapista ja sisustustekstiileistä on todellista luksusta; on koneet, laitteet ja osaaminen sekä aikaa. Ateljeeni on kuin miehen autotalli: sitä mitä ei ole, sitä ei tarvita. Jokaiseen työvaiheeseen löytyy jokin työkalu, ja aina kaapin perältä tuntuu löytyvän kangasta, jota en edes tiennyt olevan olemassa. Perintökaatopaikkakuormasta tarttuu mukaan vanha lakana, tai kollega lahjoittaa räätäli-isänsä villakankaita pakkakaupalla. Kyllä, juuri niitä kankaita, joita ei saa enää mistään. Arvostan aivan älyttömästi niitä materiaaleja, jotka on tehty ennen kuin massatuotanto kyllästi maailman ja kertakäyttökulttuuri pilasi ajattomuuden.

Olemme jotenkin menettämässä – ellemme ole jo menettäneet – tuntumaa siihen, mitä on laadukas tuote ja miltä se tuntuu ja näyttää. Millainen materiaali kestää kymmenen vuotta käytössä? Millaiset viimeistelyt ovat merkki laadukkuudesta? Ja ei, ne kaikkien rakastamat logomaniavaatteet, joihin myös osa kotimaisista designbrändeistä syyllistyy, eivät ole varma merkki laadusta, vaan taitavasti tehty markkinakikka. Niillä meidät tavalliset kuluttajat saadaan ostamaan itsellemme se elämäntapa, johon meillä ei ole varaa ja jossa haluaisimme elää. Logomanialla tarkoitetaan yleisesti tuotteita, joissa brändin logo on olennainen osa tuotteen estetiikkaa ja ulkoasua. Tuotetta ostetaan juuri sen logon vuoksi, mikä on hieman laiskaa suunnittelua. (Jaye, 2023: Is Logomania the Enemy of Fashion?; Logomania)

Parastahan tässä logomaniassa on se, että ne kenen elämäntapaa havittelemme, käyttävät samaisten brändien vaatteita ilman logoja, sillä sisäpiiriläiset kyllä tietävät ja tunnistavat tuotteen laadun ja arvon, kun sen näkevät.

Itse olen päättänyt jo aikaa sitten, että rintamuksessani – sillä maailman parhaalla markkinapaikalla – ei logomania juhli, jos vain voin suinkin välttää sitä. Ellei sitten brändi ole oma, olen siellä töissä tai saan siitä kohtuullisen korvauksen. Miksi antaisin ilmaista mainosta brändille, tai vielä maksaisin siitä satasia ja kulkisin kassi olalla heiluen? Parastahan tässä logomaniassa on se, että ne, joiden elämäntapaa havittelemme, käyttävät samoista brändeistä vaatteita ilman logoja, sillä sisäpiiriläiset kyllä tunnistavat tuotteen laadun ja arvon sen nähdessään (vrt. Veblen, 1994). Itse asiassa logottomat vaatteet ovat usein ihan eri mallisto, jonka kohderyhmänä ovat ne ”ei-tavalliset” kuluttajat.

Kävin joskus aikoja sitten italialaisella tehtaalla, ja toimitusjohtaja sanoi, että tuotteiden pitää olla niin hyviä, että brändin tunnistaa katsomalla, ei lukemalla. Tämä on jäänyt mieleeni: olisiko tähän hyvä pyrkiä meidän muidenkin? Tehdä ne tuotteet niin, että jo tuotetta koskiessa ja viimeistelyä katsoessa tietää, kenen se on, ja tuntuvatko ne omilta.

Tuotteita, joilla on arvoa viikonkin päästä

Näillä puheilla siis kannustan vaalimaan hyvää käsityötaitoa, laadukkaita materiaaleja, panostamaan istuvuuteen ja ajattomaan muotoiluun. Tällöin tuote ei vanhene hetkessä, vaan kestää vuosia käytössä hyvänä ja mieluisana. Bobb (2025) tosin povaa tällekin Quiet Luxurylle loppua. Mitä mieltä sinä olet? Minä en jotenkin jaksa uskoa, että reippaasti yli sata vuotta sitten Veblenin (1993) tunnistama konsepti lakkaisi noin vain olemasta.

Lähteet

Bobb, B (2025) Quiet Luxury Is Fading. What’s Next Is Much More Fun. In Bazaar. Quiet Luxury Is Fading. What’s Next Is Much More Fun. https://www.harpersbazaar.com/fashion/designers/a63775002/quiet-luxury-is-fading-whats-next-is-much-more-fun/

Is Logomania the Enemy of Fashion? https://www.surefront.com/blog/is-logomania-really-over. Viitattu 13. heinäkuuta 2025.

Logomania: Our Obsession With Branding”. Strike Magazines, https://www.strikemagazines.com/blog-2-1/logomania-our-obsession-with-branding. Viitattu 13. heinäkuuta 2025.

JAYE, M., (2023) Does ‘Quiet Luxury’ mark the end of logomania and the lazy luxury collaboration? In The INDUSTRY.FASHION. https://www.theindustry.fashion/does-quiet-luxury-mark-the-end-of-logomania-and-the-lazy-luxury-collaboration/

Veblen, Thorstein. The Theory of the Leisure Class: An Economic Study of Institutions. Dover Publications, 1994