Reading Time: 2 minutesKesälomani viimeiset päivät ovat kääntymässä kohti loppuaan, ja pian on taas aika palata opettajan arkeen Turussa. Tämä viikko on ollut tunneskaaloiltaan hyvin monivivahteinen. Toisaalta olen ihastellut kauniita sumuisia aamuja, mutta samalla mielessä ovat pyörineet hieman jo työtkin. Millainen on uusi kansainvälinen ryhmä? Miten saamme käyntiin Vastuullisuus tekstiili- ja muotialalla -koulutuksen yhdessä kollegoiden kanssa? Ja, toisaalta on kiva nähdä kollegoita pitkästä aikaa. Loppuviikkoa kohden tunteeni muuttuivat vain entistä haikeammiksi, sillä paluu etäsuhteen arkeen lähestyi päivä päivältä. Se tuntuu kuin laastarin repäisemiseltä – tiedän, että sen on tehtävä, mutta en millään viitsisi. Toki itse olen soppani keittänyt, kun muutin toiselle puolelle Suomea. Lopulta ei auta kuin uskoa, että haikeus…