Kirvatsissa jytää 2025

Kirjoittajan taustasta

Tämän jutun kirjoittaja on musiikkimieltymyksiensä kanssa ”nuorten sävellahjan uhri”, kun parempaakaan nuorten musiikin ohjelmaa ei Suomessa ollut tarjolla 70-luvun alkupuolella. Jostain olen saanut käsityksen, että musiikki, jota nuori kuuntelee 11-vuotiaana määrittää hänen musiikkimakunsa loppuiäksi. Joten tässä on selitys kirjoittajan ”kieroutuneelle” hyvän musiikin käsitykselle. 

Koska varhaisteiniässä ei ollut mahdollisuutta nähdä ja kuulla omia idolejaan, eikä kaikki rock-muusikot kuolleetkaan 27-vuoden ikäisinä tai lopettaneet uraansa 30-vuotiaana ”ikäloppuna”, on vieläkin mahdollisuus nauttia 70-luvun ”rokkareiden” esityksistä.

Kirvatsi

Tämä on jo toinen peräkkäinen vuosi, kun suuntasimme viikon mittaisen Länsi-Suomen kiertueen kohden Poria. Viime vuonna saimme vihiä, että Leevi and the Leevings Timo Rautiaisella vahvistettuna esiintyisi tapahtumassa nimeltään Kirvatsin Jytä. Tapahtuman nimi kuulosti lähinnä vitsiltä, mutta huolimatta tästä kuriositeetista hankimme liput. Paikkana oli Kirjurinluoto, joka oli tuttu Porin Jazzista, mutta emme koskaan ole käyneet siellä. 

Viime vuonna varasimme hotellihuoneen ajoissa sen enempää miettimättä asiaa. Mielessämme olimme muodostaneet Kirjurinluodosta paikkana meren rannalla ja valmistautuneet matkustamaan sinne taksia tai linja-auota hyväksi käyttäen. Lähtiessämme paikallisesta hotellista Porin keskustassa tiedustelimme Kirjurinluodon sijaintia hotellin vastaanotosta ja yllätykseksi Kirjurinluoto oli n. 10 minuutin kävelymatkan päässä.  

Satakunnan artikkelin mukaan Kirvatsi, Kriivarinluoto, Kirjurinluoto tai Kirjuri on saari, joka on 1500-luvun loppupuolella maan nousun myötä kohonnut Kokemäenjoen sivuhaarojen väliin. Luodon käyttöoikeus kuului kaupungin kirjurin työpaikkaetuihin ja nimi juontuu tästä luonnollisesta oikeudesta. Luoto on ollut virkistyskäytössä runsaat 120 vuotta ja nimitys Kirvatsi on peräisin niin myöhäiseltä ajalta kuin 1980-luvulta. (Kangasmaa, 2019)

Kirvatsin Jytä armon vuonna 2025

Jossain viime talven aikana sain tiedon, että lapsuuteni aikainen rock-idoli on tulossa vuonna 2025 Kirvatsin Jytä-tapahtuman pääesiintyjäksi. Kyseessä oli tietysti Suzi Quatro, joka tuijotti minua huoneeni seinältä tiukassa nahka-asussaan paraatipaikalle kiinnitetystä Suosikki-lehden julisteesta. Rehellisuuden nimissä on myönnettävä, että seinältä löytyi myös julisteet mm. Led Zeppelinistä, Deep Purplesta ja Creedence Clearwater Revivalista (CCR), mutta Suzi kuului jo silloin tähän ”arvovaltaiseen joukkoon”. Ehdotus Kirvatsin Jytä-uusinnasta otettiin meillä suopeasti vastaan ja niin oli päämäärä heinäkuun lopussa selvillä.

Olin jo aikaisemmin tänä vuonna päässyt Black Devilsin keikalle Kuopiossa veljenpoikani kanssa ja yhtyeen ”Hurriganes-kattaus” oli kuulostanut vakuuttavalle. Yhtyeen vahvistuksena on tämän vuoden kiertueella ”ganesin” alkuperäisistä kitaristeista Ile Kallio ja Janne Louhivuori, joten tänä vuonna oli Kirvatsin Jytässä mahdollisuus kuulla kahden lapsuuteni/varhaisnuoruuteni suosikkiesiintyjän musiikkia.   

Esiintyjät

Top Most

Illan ensimmäinen esiintyjä oli Top Most, joka ”soitti kelloja” ainoastaan etäisesti ja helteisessä iltapäivässä päätimme nauttia lasilliset virvoitusjuomia läheisen ravintolan varjoisella terassilla ennen sisäänmenoa festivaalialueelle. Kuitenkin esiintymislavalta kuuluva hyvä musiikki sai meidät jättämään ”mukavuusalueen” ja kiirehtimään juhlapaikalle.

Top Most yhtyeenä oli täysin vieras tuttavuus, kunnes pääsimme lähemmäs bändiä. Yhtye koostuu – ainakin minulle – tutuista muusikoista: Harri Saksala, Kisu Jernström, Holle Holopainen, Eero Lupari ja Mikko Rintanen. Kaikki nämä herrasmiehet ovat vaikuttaneet myös kukin omalla tahollaan voimakkaasti suomalaisen rock- ja kevyen musiikin kehitykseen aina 60-luvulta asti. Yhtye oli vielä(kin) hyvässä iskussa ja henkilökohtaisesti yhtyeen versio 80-luvun diskoiltojen ”päätöshitaasta” Procol Harumin biisistä A Whiter Shade of Pale sai ainakin allekirjoittaneen palaamaan kauas, kauas menneisyyteen.  

Slowgang ja Sir Elwoodin Hiljaiset värit

Top Mostin jälkeen lauteille kiipesi paikallinen 10-henkinen Slowgang. Tällä yhtyeellä on pitkä historia myös Pori Jazzin esiintyjänä ja yhtye ammentaa ohjelmistonsa vanhasta soulista ja rhythm & bluesista. Ainakin yhtyeen pukeutuminen on tuttua kuuluisasta Blues Brothers-elokuvasta, jos ei muusta. Myös meidän kavereiden kesken tapana oli juhlistaa erilaisia tapahtumia tällä yhdenmukaisella pukeutumisella – miehillä musta puku, valkea paita, musta kravatti lierihattu ja mustat aurinkolasit. Tähän pukeutumiskulttuuriin kuului myös samassa tahdissa peräkkäin käveleminen, joka ei taatusti jäänyt sivullisilta huomaamatta. Slowgangin esityksestä haluamme nostaa esille viimeisen kappaleen Doobie Brothersin soulahtavan Long Train Running – yksi maailman kuuluisimmista biiseistä.

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit on oman esittelynsä mukaan ”keskiolutjatsia” (mitä termi sitten tarkoittaakaan) soittava yhtye. Bändi on jäänyt meille lähes täysin tuntemattomaksi, eikä yhtyeen keikkasetistä löytynyt montakaan kappaletta, jotka pystyimme tunnistamaan ensi kuulemalla. Vuonna 1993 julkaistu Kymmenen tikkua laudalla oli tietysti biisi, joka soi radiossa 90-luvulla todella usein. Vaikka Sir Elwoodin Hiljaiset Värit ei ehkä ollut sitä ”meidän genreämme”, niin moni paikalle saapunut oli siellä juuri tämän bändin vuoksi.

Black Devils

1995 Joutsenossa perustettuun Black Devils-bändin vakiokokoonpanoon kuuluvat Matti Kähkönen (kitara), Tero Salminen (basso) ja J-P Kakkola (rummut ja laulu). Bändin kotisivun mukaan bändin ohjelmisto on aina perustunut Hurriganes-teeman ympärille, mutta 2017 lähtien bändin esiintymisiin on tullut mukaan Hurriganes-yhtyeen alkuperäiset kitaristit Janne Louhivuori ja Ile Kallio. (Bändi, 2025)

Olen nähnyt Black Devilsin vahvistettuna Louhivuorella ja Kalliolla kaksi kertaa keikalla ja tällaiselle ”Hurriganes-ikifanille” kumpikin performanssi on kyllä iskenyt kovaa ja korkealta. Yhtyettä voi pitää tietynlaisena Hurriganesin tribuuttibändinä, mutta bändin jäsenet ovat sisäistäneet Hurriganesin lavakarisman pukeutumista ja maneereita myöten. Kun ”tähän soppaan” vielä lisätään kaksi edesmenneen bändin alkuperäistä kitaristia, niin lopputulos ei mielestäni voi olla kuin erinomainen. 

Hurriganesin musiikki on ollut suuressa roolissa lapsuuteni ja teini-iän ajan ja lähes kaikista kappaleista avautuu mieleeni muistikuvia merkittävistä tapahtumista, jota ole kokenut ystävieni kanssa. Ja olivathan Hurriganesin kaverit niitä ”kovia jätkiä”, josta otettiin mallia niin hyvässä kuin joskus pahassakin. Toivottavasti Black Devils jatkaa valitsemallaan uralla vielä pitkään ja pyrimme olemaan yleisön joukossa aina kun mahdollista – eihän tuohon musiikkiin kyllästy ikinä. 

Black Devilsin keikka katkesi ikävästi ukkoskuuron yllättäessä ja savun noustessa rankkasateen kastelemasta PA-kamoista. Kaikesta huolimatta bändi jatkoi keikkaa ammattilaisten otteella, tosin lyhennetyllä ohjelmistolla. Mikä tärkeintä, niin lyhentynyt keikka päätettiin ehkä Hurriganesin ikonisimmalla kappaleella Get On, jonka aikana kaikki kolme kitaristia täyttivät mahtavalla soundillaan koko esiintymislavan, ja yleisö oli taatusti täysillä mukana

Suzi Quatro

Kirvatsin Jytä-tapahtuman pääesiintyjäksi oli kiinnitetty Suzi Quatro, joka saapui yhtyeineen paikalle suoraan USA:sta. Koska tämä rokkari esiintyi tiukassa nahka-asussa basson kera huoneeni seinällä olevassa julisteessa vuonna 1973 selvitimme, että alun perin juliste oli peräisin Suosikki-lehdestä, joka oli julkaistu jo vuonna 1974. Pitkä on ura ollut hänelläkin ja käsitykseni mukaan, huolimatta menestyksestä rock-genressä 70-luvulla, ei aika vielä ollut silloin tarpeeksi kypsä hänelle nousemaan oikeutetusti kuuluisien miesartistien rinnalle. Tienraivaajana tuleville naisrokkareille Suzi Quatron merkitys on ollut sitäkin suurempi ja uskoisinpa Suomestakin löytyvän muusikoita, joita Suzi on innostanut omalla rohkealla esimerkillään.

Jos jollakin oli ollut epävarmuutta Suzi Quatron lavaesiintymisestä, niin ensisävelien myötä epäilys haihtui totaalisesti. Suzi ja yhtye kuljettivat kappaleita eteenpäin ammattilaisten otteella, eikä vauhti päässyt laskemaan koko setin aikana. Kuten Black Devil, niin myös Suzi Quatro joutui puristuksiin aikataulussaan luonnon oman spektaakkelin (ukkosmyrsky) takia, joten yleisön encore-vaatimuksesta huolimatta esiintyminen päättyi kuin veitsellä leikaten 20 minuuttia yliajalla ja yhye postui lavalta. Joka tapauksessa meille Suzi Quatron esiintyminen oli niitä ”kerran elämässä juttuja”, joka menee korkealle muistoissamme.

Tarkastelin Suzi Quatron diskografiaa ja sieltä löytyy todella suuri määrä tuttuja biisejä, mutta koska tässä jutussa on kyse tietynlaisesta ”nostalgiatripistä” niin nostan sen tutun kolmikon kärkeen – Can the Can, 48 Crash ja Devil Gate Drive.     

Lähteet

Bändi. (2025, heinäkuuta 26). https://www.blackdevils.org/bandi/

Kangasmaa, A. (2019, heinäkuuta 18). Kriivarinluoto, Kirjurinluoto, Kirjuri, Kirvatsi: Porilaisten rakastama alue kohosi veden alta – Luodon värikäs historia pitää sisällään muun muassa tervaa, alkoholia ja saasteita. Satakunnan Kansa. https://www.satakunnankansa.fi/porilaine/art-2000007126997.html

Korjaukset

Clearance Clearwater Revivalista (CCR) –> korjattu Creedence Clearwater Revivalista (CCR) ja Suzi Quatro juliste Suosikki-lehdestä, joka oli julkaistu jo vuonna 1974 ei vuonna 1970, kuten tekstissä luki aikaisemmin. (25.8.2025 9.21)