Kirjoittamisen rohkeus: käsityöt ja unelma omasta kirjasta

Näin Runebergin päivän kunniaksi on tehtävä paljastus. Jo marraskuussa kirjoitin (KLIK), kuinka kirjoittaminen ja käsityöt ovat kulkeneet pitkään rinnakkain. Tänä vuonna tulee kymmenen vuotta täyteen tätä rakkautta – käsi kädessä kulkien. Samalla huomasin pohtivani, että on vaikea hahmottaa polkua, jota haluaisin seurata jatkossa.

Tarkemmin mietittynä huomasin, ettei kyse ole halusta vaan uskalluksesta. Uskalluksesta pysähtyä vaikean asian äärelle ja myöntää, että ajatus kirjan kirjoittamisesta ei tunnu mahdottomalta. Se, että myönnän julkisesti haluavani kirjoittaa enemmän, erityisesti kun en koe olevani siinä erityisen hyvä, tuntuu pelottavalta ja haastavalta.

Itse asiassa tämä halu ei ole mitenkään uusi, mutta se on ollut hyvin piilossa. En haaveillut lapsena kirjoittajan urasta vaan käsityönopettajan. Nykyiset harrastukseni eivät ole tästä kaukana: opetan vapaa-ajallani ompelua silloin tällöin, ja töissäkin on ollut alaan liittyviä hankkeita. Tavoite on siis saavutettu.

Ensimmäiset kirjoittamiseen liittyvät opintoni löytyvät Satakunnan ammattikorkeakoulun teknisen journalismin opinnoista vuosilta 1997–1998. Tuohon koulutusohjelmaan päästäkseen piti läpäistä sekä insinöörikoulutuksen pääsykoe että kirjoitustehtävä. Olen myös osallistunut luovan kirjoittamisen kurssille vuonna 1999 Vaasan yliopistossa. Kirjoittamiseni rutinisoitui hyvin esseemäiseksi, kun tein vaativan työn vastapainoksi psykologian perus- ja aineopinnot avoimessa yliopistossa usean vuoden aikana työmatkoilla.

Kun sitten päädyin opiskelemaan diplomi-insinööriksi, tajusin eräällä opintomatkalla vuonna 2015 Länsi-Suomeen, että kaipaan kirjoittamista kirjoittamisen itsensä vuoksi. Jostain eteeni ilmestyi avoimen korkeakoulun kirjoittamisen opinnot. Muistan, kun kirjoitin autossa tarinaa aviomiehestä, joka lähtee Marsiin lennolle, jolta ei ole paluuta. Tunsin itseni hyvin surulliseksi. Tuo tarina avasi minulle ovet opintoihin.

Sain opinnot hyvin alkuun, mutta sitten tuli pysähdys: korona, uudet työpaikat ja muut opinnot. Aloitin yhtä kurssia monta kertaa saamatta mitään valmiiksi; osan tehtävistä sain kirjoitettua, mutta en koskaan palautettua. Osan teksteistä julkaisin sitten blogissa. Nyt olen rohkaistunut palaamaan opintojen pariin, ties monennenko kerran. Vihdoin onnistuin palauttamaan tehtävät Moodleen asti. Kalliit ovat nuo opintopisteet, mutta nyt on taas pää auki.

Tämä hieman vapaampi kirjoittaminen on mukavaa vastapainoa tieteellisen tekstin kirjoittamiselle. Samalla pidän yllä ja parannan suomen kielen kirjoittamista. Valitettavasti taito kirjoittaa meinaa ruostua sitä enemmän, mitä enemmän kirjoitan “toisella kotimaisella”, englanniksi. Parasta on, että olen antanut itselleni luvan lukea illalla sängyssä romaaneja yömyssyksi, siitä huolimatta että väitöskirja on levällään kuin Jokisen eväät. Yllätyksekseni tämä vapaampi kirjoittaminen näyttää alentavan kynnystäni kirjoittaa myös englanniksi.

Mitä sinä olet kirjoittanut viimeksi?